En tiedä miksi mulla enää on blogi. Ihan kuin mun elämässä ei olisi enää mitään kerrottavaa. Oon harkinnut että poistan tän. Mutta sitten täällä on niin valtavasti muistoja joita en muista jollen niitä lue täältä. Ehkä tallennan kaiken ja sanon tälle heippa, ehkä tää roikkuu täällä hamaan loppuun asti, ehkä teen uuden blogin. Ehkä elämässä täytyy mennä eteenpäin, ehkä saa roikkua kaikessa vanhassa kiinni. Ehkäehkäehkä.
Kaikki on ihan hyvin ja silti ärsyttää. Jotain puuttuu, mutta en tiedä mitä. Rasittavaa. Oon täynnä ja ihan tyhjä enkä saa mistään kiinni. Itkettää liian usein ja samalla mietin että kun mulla on kaikki ihan hyvin. Oon alkanut miettiä että puuttuuko multa tavoite? Tarvitsenko mä jonkin suuren tavoitteen että voin tuntea oloni hyväksi? Entä jos tää "kaikki kohdillaan" ei ookaan mun juttu, vaan mun elämän tarvitsee olla vähän vajaa jotta saan kiinni kaikesta paremmin, jotta onnellisuus tuntuu joltain? En tiedä mikä mua vaivaa.
Nyt aion kuunnella Mumford & sons:ia ja kaivautua lämpimään kainaloon ja olla tyytyväinen. Flunssainen, mutta tyytyväinen.
