and I'll surrender up my heart and swap it for yours

Huomaan toistavani samaa kaavaa elämässäni kuin viime keväänä. Ensinnäkin lukeminen, jonka jälkeen salille, illalla joku hyvä leffa tai jakso jostain sarjasta, nukkumaan ja töihin. Kuuntelen myös samaa musiikkia kuin viime keväänä ja muistan tän siitä että siitä musiikista tulee suloisen ahdistava mieli. Mut silleen hyvällä tavalla. Tai jotain, omituista.


Ja sitten on ne hajoamiskohtaukset. Ensimmäinen tuli perjantaina ja se oli jo aika totaalinen joten en tiedä haluanko tietää millainen on seuraava. Inhoan toivottomuuden tunnetta ja se valtaa mut nykyään vähän liian usein. Koitan taistella sitä vastaan ajattelemalla että mun lukuloma alkaa 7 työpäivän jälkeen ja sitten mulla on kaksi kuukautta aikaa lukea ihan rauhassa. Taistelen sitä vastaan ottamalla itseäni niskasta kiinni, siivoamalla, tekemällä hyvää ruokaa kaikessa rauhassa ja käymällä sielkä salilla. Se on ehkä parasta terapiaa just nyt koska ihana Anne käy siellä mun kanssa ja saa päästää kaiken ulos systeemistään jos täytyy tai sitten voi vaan polkee ja polkee kauhealla raivolla jonka jälkeen ei oo enää voimia ajatella toivottomuutta.


Onneks myös L lukee tänä keväänä, on niin helppoa mennä kirjastoon töiden jälkeen ( mitä tosin en kauheasti ole jaksanut tehdä koska tarviin niin usein nykyään päiväunet kun en ylistressaantuneena nuku öitäni,whippeyfuckingdoo) kun toinenkin on siellä. Tänään olin kirjastossa ja mun etenemisvauhti on jotain niin hidasta et hävettää.


Mutta on tää elämä ihan kaunista muuten, kevät on tuloillaan ja mä olen rakastunut Ed Sheeranin musiikkiin. Kevät on sitä aikaa kun haluan asua jossain muualla Euroopassa ja olla täynnä rakkautta, tuntea hellän auringon iholla keskellä suurkaupunkia.