Mulla on sellainen yskä kun aina lapsena oli, se tuntuu ihan erilaiselta ja inhottavammalta
kaksi päivää töitä ja mulla on joululoma
se tuntuu lohdulliselta.
Mediatutkimuksen pääsykoekirjat on selvillä ja mietin että käynkö jo huomenna etsimässä ne ensi alkuun kirjastosta ja jos se tuntuu mielenkiintoselta niin sitten käyn ostamassa ne kirjat.
Ihan sairasta miten tällanen jatkuva pimeys vois tehdä ihmisestä niin väsyneen ja alakuloisen. Tai ei alakuloisen mutta koko ajan on sellainen olo että kaipaa jotain mille ei löydy mitään sanaa, käsitettä. Tai ehkä haluais vaan olla kokonaisvaltaisesti onnellinen.
Katoin viime viikolla leffan One Day ja siitä tuli yks mun lemppareista, se nauratti, hymyilytti, itketytti ja mietin sitä vielä monta päivää, tänäänkin töissä. Silloin leffa on mun mielestä ollut hyvä kun se jättää ajatusjälkiä. Haluaisin lukee sen kirjan mutta en tiedä että kannattaako kun elokuvakin sai mut vollottamaan niin että järki meinas lähteä. Niin ja olihan siinä leffassa Jim Sturgess. Se teki siitä jo aika hyvän.
On muutenkin outoa miten yks leffa voi saada kaikki ajatukset pyörimään niin kovaa omassa pienessä päässä. Taas se sama ajatusleikki, mitäpä jos, entäpä jos, ehkä jos. Jos jos jos jos jos jos ja jos. Typerää, mutta oikeesti oon sitä mieltä et kaikkien ihmisten tulis joskus jossitella ihan ajan kanssa. Se antaa mun mielestä perspektiiviä et jos on kauan miettiny että "jos asiat olis mennyt toisin" niin pitää ottaa se aika ja miettiä että jos asiat todella olis eri tavalla niin olisko onnellisempi? Eikä sitäkään voi tietää mutta jos tuntuu joka kerta siltä että se kuva itsestä jossain muualla tekemässä jotain muuta saa hymyn huulille ja sydämen karkaamaan rinnasta niin on siinä ehkä jotain perää siinä jossittelussa.
Kyllä mä oon miettinyt sata kertaa että missä mä olisin jos en olisi käynyt lukiota? Tiedän että olisin vajaampi, koska mun lukioaika oli onnellisinta aikaa mun elämässä tähän asti. Entä kuin eri tavalla asiat olis jos en olis abivuonna ruvennut seurustelemaan? Olisinko mä ulkomailla? Toisessa kaupungissa? Jos olisin päässyt heti opiskelemaan, olisinko mä menettänyt jotain oleellista elämästä vaiko saanut jo paljon enemmän? Jossittelua, mut tervettä sellasta. Tervettä siks, ettei elämässä mikään oo kiveen hakattua. Asioita voi muuttaa. Elämästään voi tehdä hyvän ja jos se on jo hyvä niin sitä voi huonoilta osilta parannella.
Mulla on hyvä olo, koska just nyt onni on sitä että loma on ihan pian, saan syödä monta päivää hyvää ruokaa hyvässä seurassa, lauri tulee kokonaan kotiin ja mulla on varmempi ja etenkin parempi olo ens keväästä ja pääsykokeista, vihdoinkin.
