you put your arms around me and I'm home

En muista millon viimeksi mulla on ollut niin onnellinen hetki kun oli perjantaina. Milloin viimeksi olisin tuntenut oloni niin ympäriämpäri rakastetuksi ja rauhallisesi ja tyytyväiseksi. Ja siihen ei tarvittu muuta kuin maailman paras syli sekä hyvä soittolista. En muista millon viimeks oltais vaan oltu niin rauhassa ja puhuttu ja oltu pitkään hiljaa. Sen takia tänään varmaan olikin taas kamalaa viedä ällä takas pansioon.

Toivon että tää hyvä olo kestää vielä viikon jos toisenkin. Mulla oli muutenkin niin hyvä viikonloppu, löysin maailman ihanimmat farkkuleggarit, ne tulee tarpeeks korkeelle et jenkkarit ja masu litistyy, en edes muista milloin oon tuntenut jonkin vaatekappaleen takia itseni paljon itsevarmemmaks. Kerrankin niinkin päin.

Nyt menen nukkumaan koska ens viikon kiskon taas hiuksia päästäni aamuherätysten takia.

children waiting for the day they feel good

Koko päivän on satanut, mä olen kaivannut syliin ja pois täältä.

Oon huomannut ettei mulla oo pitkään aikaan ollut hyviä päiviä, vaan hyviä hetkiä. Ehkä se johtuu syksystä, ehkä jostain ihan muusta. Odotan niin paljon että tutola aukee ja voin ostaa kortin sinne. Koitan katkeruudessani lohduttautua sillä että mulla on ainakin aikaa juosta jumppaamassa kun muut ravaa opiskelijabileissä. Kyllä, hyvin katkeraa puhetta mutta jollain mun on pakko tuudittaa itseni siihen uskoon että kyllä tää tästä.

On vaan ahdistavaa kun kaikki kyselee ja mun pitää aina vastata, sanoa että kaikki on nyt auki,en mä just tällä hetkellä tiedä että mitä tulee tapahtumaan. On myös ahdistavaa kuulla tietyiltä ihmisiltä aina se sama lause, "on niitä muitakin aloja, on niitä muitakin kouluja ja opiskelupaikkoja". Siitä tulee väkisinkin sen seitsemännentoista kerran jälkeen sellainen olo että okei, ei sitten, antaa olla, musta tulee roskakuski jos ei mikään ala mille haluisin kelpaa. Koska tietenkin kaikki muut tietää mikä on mulle parasta, kyllä toki. Joo.

Mä en ole tehnyt tänään oikeastaan muuta kuin ollut ja syönyt, sää on niin väsyttävä. Tykkäisin tästä säästä jos en olis yksin. Rankkasade ja synkkä taivas on loistava tekosyy käpertymiseen ja hyvään kirjaan tai johonkin oikeesti hyvään leffaan toisen kaikussa. Niin ja fazerin siniseen.

Mulle tuli eilen mieleen kun olin jenkeissä ja Amyn ja Alexin kanssa maattiin niillä jättikokoisilla sohvilla ja katottiin flight of the conchordsia varmaan koko tuokkari ja Donnie Darko, näin sen sillon ekaa kertaa.

voi aikaa ja miten se vaan menee

the years keep on rolling by

Mun pikkuveljellä on rippijuhlat lauantaina. Se on ihan kammottava ajatus, ihan äsken vasta se oli meidän vauva, pieni ilopilleri. Nyt se on (luojan kiitos) ei- angstinen teini-ikäinen jolla on mopot sun muut systeemit.
Mä tunnen oloni vanhaksi.

Mietin tässä yks päivä että antaisin melkein mitä vaan että saisin palata vuoteen -97 ja olla se vaahtosammuttimen kokoinen ekaluokkalainen joka innosta piukeena ja jännityksestä kankeena aloitti koulun. Ikävoin sitä aapista mikä meillä oli, muistan siitä Enni-karhun ja laivakoiran ja sen että se oli vastustamattoman söpö kirja.

Ja sitten sekin kun sai mennä iltapäiväkerhoon ja olin niin ylpeä kun ekaluokkalaisen ei ollut pakko mennä päiväunille vaan sai piirrellä ja värittää ja tehdä läksyjä sillä aikaa. Ja se kun aina ostettiin ihan uudet vaatteet vuoden ekaksi koulupäiväksi, se oli niin hienoa kans. Ja se huolettomuus, ah, antaisin siitäkin mitä vaan.