odotin kauhulla tätä viikonloppua, yksin pitkästä aikaa ja vielä isossa talossa koiravahtina
mutta eilen oli kisakatsomo, tänään on euroviisustudio ja huomenna on toivottavasti hyvin voitokas finaali, eli kisakatsomo taas
vois pojat ottaa vuoden ysiviis uusiks niin olisin rakkautta täynnä monta viikkoa, lupaan myös tuulettaa samalla lailla kuin silloin, sikäli kun nyt muistan miten tuuletin juoksemalla kotona edestakaisin kädet pystyssä ja huusin jotain epämäääräistä
ja sateesta huolimatta otan turrit mukaan ja painelen pansioon viemään herkkuja eräälle aliupseerioppilaalle jonka poissaolo on tän huippuluokan viikonlopun ainoa miinus
mutta muuten, kesä tulee, elämä voittaa, mä olen onnellinen ja yhäkin,
adele ja tämä
ja mulle iski taas yks päivä päin näköä miten nopeesti elämä juoksee kun puhuttiin hennan kanssa ihan yleisellä tasolla häistä, ei siinä sinällään mitään, onhan sitä vuodesta nolla ja ja jotain mietitty että mun häissä sitä ja tätä, mutta mulle iski se että hitto, osa mun ystävistä on jo kihloissa, lähes kaikki on parisuhteessa ja muutaman vuoden sisällä varmasti juhlitaan ekoja häitä,
kuvittelin aina että hei, joskus sitten, mut siihen on vielä kauan ja tajusin sitten että ei, enää ei puhuta kymmenistä vuosista vaan muutamista, ehkä viidestä vuodesta ja tajusin et me ollaan pian vanhoja naisia jotka itkee kun lapset lentää pesästä
toivon että sitten viis-kuuskymppisinä voitais istua kesäiltana tärkeimpien kanssa ja muistella näitä päiviä ja olla sitä mieltä että elämä on antanut paljon, ehkä myös ottanut kipeästi monta asiaa mutta antanut enemmän ja että just siinä ja sillon on onnellinen ja kiitollinen ja voi hymyillä itselleen ja sanoa "you've done just fine"
lauantai 14. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
i have nothing left to say
mua ei ehkä ikinä elämässäni oo ahdistanut näin paljon
siis konkreettisesti ahdistanut
mun tekis mieli nappaa eka lento mihin päin maailmaa vaan ettei mun tarviais huomenna tehdä sitä koetta
mulla on sellanen olo kuin olis menossa teloitettavaks
nojaa, ei se nyt niin kaukana oo, huominenhan on henkinen teloitus
ja siis kun mä en osaa tota materiaalia niinkuin mun pitäis, en todellakaan tarpeeks hyvin ja enää en opi kun vuorokauden päästä homma on ohi
ja se ajatus ei ees helpota mua, viime vuonna mua helpotti että ah pian koe on ohi mut nyt, mua vaan pelottaa, mä panikoin
mä en vaan kestä enää yhtään välivuotta, mä en kestä sitä pettymystä tiettyjen ihmisten kasvoilla, mä en kestä sanoa että ei, ei tänäkään vuonna, mä en kestä sitä ajatusta että mä en tosiaankaan ollut tarpeeksi hyvä
oli ihan vitun hyödyllistä kirjoittaa ne E:n paperit kun pää ei sitten riitäkään enää muualle
mun sydän on epätoivoa täynnä
tarviin jostain ison pamauksen päähän että saan sen varman olon päälle, tästä ei tuu nyt mitään
siis konkreettisesti ahdistanut
mun tekis mieli nappaa eka lento mihin päin maailmaa vaan ettei mun tarviais huomenna tehdä sitä koetta
mulla on sellanen olo kuin olis menossa teloitettavaks
nojaa, ei se nyt niin kaukana oo, huominenhan on henkinen teloitus
ja siis kun mä en osaa tota materiaalia niinkuin mun pitäis, en todellakaan tarpeeks hyvin ja enää en opi kun vuorokauden päästä homma on ohi
ja se ajatus ei ees helpota mua, viime vuonna mua helpotti että ah pian koe on ohi mut nyt, mua vaan pelottaa, mä panikoin
mä en vaan kestä enää yhtään välivuotta, mä en kestä sitä pettymystä tiettyjen ihmisten kasvoilla, mä en kestä sanoa että ei, ei tänäkään vuonna, mä en kestä sitä ajatusta että mä en tosiaankaan ollut tarpeeksi hyvä
oli ihan vitun hyödyllistä kirjoittaa ne E:n paperit kun pää ei sitten riitäkään enää muualle
mun sydän on epätoivoa täynnä
tarviin jostain ison pamauksen päähän että saan sen varman olon päälle, tästä ei tuu nyt mitään
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
when laying with you I could stay there close my eyes, feel you here forever you and me together, nothing is better
sunnuntait on pahimpia, oon vaan kiukkuinen ja väsynyt
mua ahdistaa se että joudun aina näiden päivien lopuks ajaan sinne pansioon
mua ahdistaa että oon aina kiukkuinen ja pahalla tuulella kun tiedän että toinen lähtee pois, se on niin typerää enkä silti voi itelleni ja tunteilleni mitään,
ja että mun täytyy nukkua yksin,voi itku
ja nyt kun se on kiinni kaks viikkoo niin niin niin pitkästä aikaa
ja mulla osuu pääsykokeet just samaan saumaan niin voisin vaan haljeta kun harmittaa niin paljon
mietin yksi päivä tässä sitä miten mä joskus teininä uneksin tästä kaikesta, siitä miten mä joskus oon sen toisen kanssa sylikkäin, miten se tuo mulle kukkia ja antaa suukon poskelle,halaa mua ihan spontaanisti,puhuu helliä ja miten me ajetaan mökkitietä ja katsellaan kun aurinko painuu horisonttiin ja kaikki on niin ruusuista, nukutaan saunamökissä kun heinät kahisee ja järvi on tyyni
ja nyt kun mä mietin niin loppujen lopuksi, me ollaan vielä kahden vuoden ja muutaman kuukauden jälkeenkin helliä toisillemme, me sanotaan kauniita sanoja, me ollaan kalastettu aurigonlaskussa ja sen jälkeen,nukuttu saunamökissä ja herätty lokin rääkymiseen, järvi tosin oli tyyni, että ehkä mä en ihan liikoja oo unelmoinut tai toivonut
musta tuntuu että tää suhde vaan paranee kun se kypsyy
ja siitä mä oon ylpeä, että maailmassa missä kaikki on epävarmaa ja kaiken eteen on tehtävä pirusti töitä niin me ollaan yhä tässä, kasassa, ja että mulla on ehdoton tuki, kallio jota vasten nojata kun kaikki muu horjuu ympärillä
se jo tekee kaikesta sen arvosta
ja koska tänään on äitienpäivä niin mulla on maailman paras äiti ja muu perhe<3
ps vitsi kun helpotti
pps. adele<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)