ja maailma on sun

mä meinasin tehdä tänä viikonloppuna jotain mitä oon miettiny aina että sitten joskus teen, mutta nyt en ehkä sitten tänäkään vuonna saa aikaseks. vaiks ekaa kertaa tuntu siltä et oisin valmis.

no mutta juu.

oon alkanu miettiä että ehkä tää toinen välivuosi oli sittenki hyvä asia. se anto mulle aikaa miettiä ja ajatella asioita. mulla on ystäviä jotka on niiden ekan opiskelunvuoden aikana jo miettimässä että vaihtaa koulua. musta ei olis siihen, mun täytyy osua sitten kerralla oikeeseen. ihan vaan siks etten ikinä uskaltais vaihtaa kun kerran oon päässy sisälle, koska sitten pelkäisin että kadun ja sitten tän takia kituuttaisin ittelleni paperit jostain ja sitten en tekis niillä papereilla mitään.
Se mussa on vikana, että kun en osaa päättää. En uskalla heittäytyä elämän isoissa kysymyksissä. Pitäis vaan.

Tietenkin mä voisin heittäytyä, hakee teatterikorkeeseen tai johonkin yhtä epävarmaan paikkaan, mutta kun mä vihaan epävarmuutta. inhoan ja samalla rakastan itessäni sitä että mä haluan vakaan tulevaisuuden, mä haluan opiskella niin että tiedän että se vie mut johonkin eikä jätä vaan tuuliajolle ja onnen heiteltäväks.

mä oon hirveen hyvä vakuuttamaan muille että jos tarpeeks tahtoo, niin pystyy ja saa sen mitä tahtoo. että tarpeeks töitä ja tahtoa niin koko maailma on auki sun edessäs. mutta mun omalla kohdalla se ei toimi. mä en usko omalla kohdallani noihin asioihin.

se minkä mä tiedän on että mä haluan jonkin kanavan kautta, oli se sitten jotain koululuokasta mediaan, vaikuttaa ihmisiin.

ja nyt mä voisin tehdä vaikutuksen itteeni ja mennä nukkumaan

on a platform I'm gonna stand and then say that I'm nothing on my own

joulu on ihan lähellä

tajusin että oon avannu kaks luukkua meijän joulukalenterista
kummallista

enkä ole ostanut yhtä ainoatakaan lahjaa, mut oon kerrankin suunnitellut mitä kellekkin ostan.

Tein eilen listaa mitä tarviin omaan kämppääni, se oli pitkä ja epätoivoisen täynnä isoja juttuja kuten mikroa, imuria ja teenkeitintä. Tarviin myös pyyhekeitä ja haluun muutanmat lakanat ja sen sellasta. Nyt oon onnellinen että se kämppä on pieni eikä yhtään isompi koska voi vararikko vieköön mun täytyis ostaa paljon enemmän kaikkee sinne. Ehkä joulupukki muistaa mua ja tuo edes imurin ja mikron.

Äiti oli tyhjentänyt mun vaatekaapin ja järjestäny sen, nyt tossa lattialla on säkillinen vaatetta jotka mun pitäis käydä läpi. Sekin on hassua että mun täytyy tosiaan miettiä mitä kaikkee tarviin mukaani. Mähän en oo koskaan periaatteessa ite muuttanu. Auttanu vaikka ketä pakkaamaan ja muuttamaan mut mä pakkaan nyt ekaa kertaa itse tavarani laatikoihin ja kärrään ne uuteen osoitteeseen. Tavallaan pelottavaa, mut samalla jännää.

Haluan vaan kauniin kodin. Haluan että se näyttää multa, mun asunnolta. Ja ehkä ihan pikkaisen meidän asunnolta, koska sellainen siitä väkisinkin tulee, kun jakaa elämäänsä toisen kanssa. Ja se on turvallinen ajatus.

sä viet mukaan saat minut uskaltamaan sun kaa, niin vaarallisesti en oo koskaan mä sukeltanut

mulle tuli lämmin ja turvallinen ja hyvä olo kun tulin kotiin tänään

ulkona on lunta ja pimeää ja meillä on kauniita jouluvaloja ja jouluverhot
ja koska tää on viiminen joulu kun asun täällä niin siksi ehkä vähän haikeaa, vaikka mä oon sitä mieltä että tää on mun ykköskoti aina, ihan sama vaikka muutankin omilleni, en mä siinä asunnossa tuu koskaan joulua viettämään.

meen tän viikon lopulla katteleen vuokrasopimusta ja etsimään kellarikomeroa ja vinttikomeroa

oon onnellinen

meijän matka venys, oltiin kaks vuorokautta liian myöhään suomessa, reittinä aruba-curacao-amsterdam-tukholma-laiva-turku. Ja reitin piti siis olla aruba-amsterdam-helsinki. ( tai oke curacaolla piti tehdä se stoppi jokatapauksessa mut se veny ja siks ärsyttää)

myöhästyttiin jatkolennolta koska meijän lento lähti liian myöhässä arubalta, ja koska kaikki satamiljoonaa muutaki oli myöhästyny lennoiltaan tai niitten lentoja oli peruttu huonon sään takia ni ihan kaikki lennot oli ihan täynnä eikä saatu paikkoja mistään ja ne sano meille et ehkä vasta ke löytyy tilaa mut saatiin sitte lennot tukholmaan ja sieltäkään ei finskin lakon takia saanu tilaa miltään lennoilta kun ne idiootit on lennättäny jengii maailmalle ja menee lakkoon ja sit ne ihmiset buukataan kaikkiin mahdollisiin lentoihin eikä meille jääny tilaa, saatanan finnair, en ees matkusta sillä niin se onnistuu hankaloittaa mun elämää. mut joo onneks laivalla pääsee ja oltiin ikuisuuden pitkä päivä tukholmassa ja jouduttiin ostaan talvivaatteet, KOSKA kaiken tän päälle ni meijän matkalaukut on kadoksissa, tittidii sairaan siistii.

nii ja ihan niinku vihaan finnairii ni myös klm voi haistaa paskan, ne ei osaa hoitaa mitään ja vähän oli kusetuksen makuu juu kaikessa ja tän lisäks ne koittaa tappaa asiakkaansa hypotermiaan koneessa

mut tästä huolimatta, siitäkin että mun ihana uus pikkumusta ja muut kivoimmat ihanimmat vaatteeni ovat jossain maailmalla, en tiedä missä enkä tiedä saanko nähdä niitä millon, niin oon onnellinen et vihdoin oon kotona, oli maailman pisin ja uuvuttavin paluumatka

pitäis ainakin nukuttaa hyvin tänään