and if this is what we've got, then what we've got is gold

ja ps ihan vaan tiedoksi

j a m e s b l u n t
ja sen ääni valaisi just mun iltaa

kellään ei oo noin maagisen erilaista ääntä ja uus albumi tulossa,

oh life is good

next time, there will be no next time

käytiin eilen ikeassa ja mä löysin unelmakeittiöni ja päätin että se tulee jokupäivä olemaan mun kauniissa talossa, ihan sama tehdäänkö niitä enää sillon mutta mä muistan sen millainen se oli niin pyydän vaikka mittatilaustyönä, se oli täydellinen. Siinä oli just niin paljon työtilaa kun mä vaadin ja sitten vielä baarikeittiö mahdollisuus, ja voi täydellisyys. Pisteet vielä siitäkim että se oli lämpimän värinen.
Ja mua naurattaa se että huomaan itessäni keittiöfriikin piirteitä.

ostin myös vihdoin valokuvakehyksen mihin sain mun ja ällän kuvan ja kun tulin kotiin niin mua alko ärsyttää koska mun olis pitäny ostaa kaks kehystä koska muistin heti että mun ja hennan kuvakin tarvii kehyksen. eli menen viikolla ja ostan toisen mokoman kehyksen tai vaikka viis samantien.

mun mielestä on kiva ajatus että mulla on vain kolme päivää töitä ja sitten taas kaks vapaata. niin jaksaa paljon paremmin koko viikon ku silleen et on ihan viikon päätteeks ne kaks vapaata.

niin ja pääsen laivalle lokakuussa. ja saan ehkä järjestettyä synttärit.
ja juu niin olin tänään taas jumpassa ja oli mun elämän tehokkain treeni muuten, ihan oikeesti kamala rääkki mut olo on sitäkin parempi nyt.


What the world really needs is more love and less paper work.
- Pearl Bailey

mä oon niin samaa mieltä.

ja ainiin, mulla on lipaston päällä taulu jonka äiti anto mulle nimpparilahjaks kun hajoilin niin pahasti pääsykokeisiin ja tunsin itteni niin luuseriks ja sen teksti saa mut joka kerta itkemään:

"Lapseni,
elämäsi ensiaskeleista lähtien
olen ylpeänä saanut seurata kasvuasi.
Olen tukenasi silloin kun kokeilet siipiäsi
ja myös silloin kun huominen pelottaa
ja tarvitset olkapäätä.

Minä uskon Sinuun."

nytkin.

people hearing without listening

mut on vallannu taas se sama syyshämmennys.

se tunne kun ei oikein tiedä miten olis ja odottaa jotain muttei tiedä mitä ja tuntee olonsa vähän surulliseks ja tekee mieli fiilistellä kaikkee ja muistella hyviä asioita.

sitten mua myös painaa se etten oo saanu avoimen yliopiston moodletunnuksia vaikka mun olis kuulunu. eli joudun soittamaan sinne taas ja kuulostamaan vakuuttavalta. en myöskään pidä kaikista laskuista. onneks äiti makso osan, muuten en vois ostaa ees tikkaria enää tässä kuussa. ja eniten mua ärsyttää että joudun soittamaan myös johonkin asiakasnumeroon kun en enää halua tilata lehteä joka on hillittömän kallis.jos olisin tienny et se on noin kallis ni olisin perunu sen jo aikoja sitten kun sain neljä numeroo tarjoushintaa ni enpäs sitte ajatellu taas, tyhmä minä.

tajusin myös äsken kun katoin peilistä että mun hiusten ehdottomasti yhäkin kivoin kohta, toinen mun vaaleista raidoista ( huom tähän väliin ihan muuten vaan et tajusin et ne on ollu mulla yli kaks ja puol vuotta,ja oon kiintyny niihin, enkä halua niistä koskaan eroon) on tosiaan osittain vaaleenpunanen. Niin, vaaleanpunainen, ihan vain siksi että mun hiuksissa on vähän lilansävyä ja se lila joka ei muuten paista yhtään läpi mitenkään huomattavasti niin on värjännyt mun otsaraidan latvaosan. vaaleanpunaiseksi. oh boy

okei joo kello on paljon ja mulla olis paljon asiaa mut mun pitäis mennä nukkuun koska huomenna on taas töitä ja niin.

ainiin isoin asia on että oon onnistunu käymään jumpassa säännöllisesti. kaikki kiinteytykset ja reisivatsapeput ja zumbat kyllä vain ja vähän lenkilläki ja oon hirveen ylpee itestäni.

mua houkuttais yhä enemmän muuttaa omilleni tittidii

ps. gilmore girls

pps. mua huolettaa isosti ja suuresti että iso paha tammikuu on yhä vaan lähempänä ja iso ruma intti irvistelee mulle jo ihan selkeesti ja enteilevästi ja mä mietin kauhuissani et mä selviän viikon hyvin mutta kaks viikkoo ilman toista tekee tiukkaa ja kolmas, en halua miettiä sitä

bones are sinking like stones

mun viikko on ollu oikeestaan vaan töitä ja nukkumista.
en oo tehny mitään suurta taikka hienoo taikka jotain mikä jäis mieleen täysin.

mua vähän pelottaa et jos päivät menee näin nopeesti ja ohi ihan täysin niin pian on synkkä talvi taas ja liian pian joudun viettämään pitkiä kylmiä iltoja yksin kun L lähtee armeijan rumiin vihreisiin tai sinisiin tai mihin nyt sitten vaan mutta lähtee kuitenki. Se pieni valopilkku on se että onneks se jossain kohtaa pääsee pitkille lomille kans. Silti, come on, kokonainen vuosi.

onneks meillä on se aruban-matka välissä. muutenkin oon miettiny että mun pitää varmaan anoo niiden äidiltä että saan lenkittää tyttöjä kerran viikossa koska tuun ikävöimään niitä liikaa muuten. ihan ku pelkässä miehessä ei ois tarpeeks ikävöintiä. ainii ja koska oon päättäny ettii jotain positiivista tästä kaikesta niin mun lukeminen pääsykokeisiin onnistuu kans helpommin kun toinen on poissa. paitsi jos ne pennut tulee taas keväällä.

ja mä hullu joskus halusin olla inttileski. jotenki kuvittelin et kyl se kuuluu kaikkien naisten kestää kerran elämässään.
mulla tais viirata ja pahasti.

mutta jotain positiivistakin, ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta, osaks läpällä ja osaks tosissaan koska ollaan ihmisiä jotka ei halua suunnitella liian pitkälle ihan haudanvakavasti koska asiat ei vaan aina toteudu, mut musta se on ollu kivaa mitä ollaan puhuttu.

huomenna taas töihin. ja harrastamaan liikuntaa. niinku oikeesti ja ihan jopa ohjatusti.

ps.antibiootit loppuu tänään mut korva on silti lukossa.

kyllä on hienoa tämä

mutta muuten kaikki on hyvin ja syksy on ihan ookoo ja mä oon full of love

psps. en pääse yli vieläkään siitä kuin siistii olib ollu elää -60,-70,-80-luvuilla


My heart is yours
It's you that I hold on to
That's what I do
- coldplay