keskiviikko 27. tammikuuta 2010

musta tuntuu että tää on sitä kuuluisaa tasapainoa

mä en pidä mustasukkaisuudesta
en siitä miltä se tuntuu
enkä siltä mitä se tekee ihmiselle

en tykkää olla mustasukkainen
enkä tykkää olla se josta ollaan mustasukkainen
en tehdä ketään mustasukkaiseksi
enkä että mut tehdään mustasukkaiseksi

ja aika hyvin mulla meni ensimmäiset kahdeksantoista vuotta mun elämästä
harvemmin koin mustasukkaisuutta kenestäkään ja ajattelin hyvin naiviisti ja ylpeästi että hei, ehkä mä olenkin ihminen joka ei jaksa potea sellaista

kunnes sitten tapasin sen ketä rakastan ja kyllä, väitän nyt ekaa kertaa että jos on sellainen kun mä olin, viis veisasin missä ketäkin meni ja mitä teki ( tässä kohtaa huomautan että monesti siinä kävi niin että mua sattui kun näin tein) , ja yhtäkkiä huomaa omistavansa mustat sukat valkoisten päällä niin kyllä, se kertoo jotain siitä kuinka paljon enemmän se kyseinen ihminen sulle merkkaa. Eli ehkä, ja vain ehkä, mustasukkasuus ei ookaan ihan niin pahasta jos se on osoitus välittämisestä ( huom, ei omistushalusta, vaan v-ä-l-i-t-t-ä-m-i-s-e-s-t-ä, isoista tunteista ja kaikesta siitä väliltä). Kai se on ok niin kauan kun se ei pilaa mitään eikä siitä ns kärsi kumpikaan liikaa. Kun se on vain joskus ja hyvästä syystä, joka sitten onkin tosi huono kun ajattelee järkevästi ja omilla aivoillaan.

Ja ei, mä en todellakaan tiedä miksi halusin kertoa tämän asian klo 23.27 keskiviikko- iltana. Tai että mistä koko homma edes tuli loppujen lopuksi mun mieleen.

Tai no tiedän mistä, joo, ärsyttää et miks ihmisten jotka ei oo ollu osa jonkun ihmisen elämää viimiseen ties kuin moneen vuoteen, tyyliin puhunukaan mitään, pitää yhtäkkii koittaa hivuttautuu takas, ihmettelenpä vaan. Mut tällä kertaa päätin kirjoittaa tänne ja lukee tän tekstin jos tulee joskus taas hetki kun silmissä sumenee ku näkee vaan mustaa, joskin toivon et mun mustasukkasuus pysyy tällä terveellä tasolla. Oikeastaan mulla ei oo edes mitään syytä olla mustis, ehei ei ei, aj todellakin tiedän ettei mun tarvii olla,

mut hei,
mä oon tyttö
totta helvetissä mä nyt jostain oon mustis joskus kun sellanen tilanne tai ihminen eteen sattuu


nii ja ps. mun mielestä siinä on tosi paksu raja missä menee mustasukkasuuden ja luottamuksen puutteen raja, mun mielestä niistä ei voi ees puhuu samassa lauseessa. Ne ei kulje käsi kädessä, ei mun mielestä. Mä luotan toiseen puoliskooni täysin 150 prosenttisesti, mustasukkasuus johtuu vaan jostain mielentilasta tai satunnaisesta ihmisestä tai tapahtumasta, en edes oikeasti tiedä mistä. Ne on vaan hetkiä, sitä en taas ymmärrä jos joku on mustis ihan koko ajan ja joka hetki. Ei, sit on jotain vialla. Jos on sairaalloisen mustasukkanen eikä oikeasti edes tiedä syytä niin kannattaa eka katsoa peiliin ja miettiä olisko syy siinä ettei luota itseensä.

joo dr.minna menee nyt nukkumaan, guudnait



ps i love you

torstai 21. tammikuuta 2010

and maybe someone just did open the sky when i wasn't watching

miten voi olla mahdollista, että tänään aamulla teki mieli pysäyttää kaikki aika maailmasta hetkeks että ehdin miettiä mitä haluan

ja nyt illalla, mä tiedän päivänselvästi ja hyvin kirkkaasti mihin luen ja mitä luen?

toivon että tää kirkas kuva säilyy seuraavat viis kuukautta ainakin eikä oo vaan tän illan juttu


huh helpottaa

jos joku avais taivaan ja näyttäis tien

mutta mitä mä teen tulevaisuudella jos en tiedä mitä sillä teen?



mä en tiedä enää mitä haluan opiskella, en tiedä mikä haluan olla isona, en tiedä ja se ahdistaa mua

tai no luulen tietäväni ja se on ihan muuta kun oon niin kauan halunnu mut se tuntuu oikeelta silti siitä huolimatta ettei se ookaan se mistä oon haaveillu viimiset neljä vuotta

ja miks pitää aina opiskella, miksi miksi oi miksi

miksi musta ei vaan voi tulla jotain, miks joku ei voi näyttää mulle viis vuotta eteenpäin et mitä oon päätyny lukemaan ettei mun tarvitsis miettiä täällä päätäni puhki

ja kaikki olis niin paljon helpompaa jos mä osaisin yhtään matikkaa

mua ahdistaa niin pahasti ja kevät tulee liian kovaa vauhtia ja kohta mun pitää tietää oikeesti

tiistai 19. tammikuuta 2010

oh take me anywhere

mä haluisin niin paljon jo harkkoihin, mun on ikävä tyttöjä ja juoruja ja laulamista siinä sivussa

olis niin siistiä alottaa vihdoin ne laulutunnit joista oon haaveillu ties kuin kauan mut mistä esim taion aikaa? iskä saattais tukee rahallisesti tässä asiassa koska mulla ei kyllä itellä olis varaa nyt maksaa niitä mutta se olis vaan niin valtavan hienoa jotenkin

ja niin siis torstaina olis harkat mutta mulla on ehkä sittenkin töitä ja en halua, mä haluan vaan että pääsen harkkoihin ja tää on niin väärin kun sen vuoron ei eka edes pitänyt päätyä mulle

jotenkin siinä taas kävi niin, voi pöhkö mua ku ei voi pitää kalenteria koko ajan ja joka sekunti mukana

ja iskällä oli kivaa ja oli kiva tulla myös kotiin vaiks olinkin vaan pari päivää pois mut se tuntu pidemmältä ajalta

ja ei mulla kai muuta oikeastaan

paitsi the smiths- there is a light that never goes out

tiistai 12. tammikuuta 2010

there's a place I'd like to go somewhere out west





















vitsi suurin osa hyvistä kuvista on noiden kameralla että näin,pitää lisää niitä kun saan cd:n joskus,

mut toi eka oli kyl mun taidonnäyte.................................


mun koneelle ei oikeesti mahdu kuvia pahemmin ni en viittiny sit lataa alligaattoreitakaan mut ne on tulossa heti ku saan tyhjennettyy kaikkee turhaa muuta koneelta!

ja ps vähän mun maha näyttää isolta tossa toisessa kuvassa, jeah, vois vähän alkaa harrastaa liikuntaa lisää

maanantai 11. tammikuuta 2010

there's nothing like you and I

tänään oli niin kiva päivä vaikka hetken ajattelin aamulla että apua tuun olemaan maailman väsynein kun soitettiin että tuunko eskariin sijaistamaan taas
mutta ei, sain kahvia tarpeeks ni hyvin meni ja oli kivaa jee

ja oli jotenkin niin hyvä olo koko ajan ja laurikin oli niin paras tänään ja vaikka se ison osan ajasta vaan sääsi uutta tietokonettaan ja mä katoin huippumallia ni puhuttiin kauheesti kaikesta huolettomasta ja mulla oli niin hyvä olo ja nauroin niin paljon ja vitsi rakastan sitä ihan mahdottomasti

ja huomenna pienet menee luisteleen ja keskiviikkona ne menee uimaan eli jee liikuntaa, vähän kammottaa tietty taas nää pari pitkää päivää mut ihan hyvä vaan, en valita yhtään kyllä koska loppukeväästä en tee töitä vaan LUEN.

kova lupaus, tiedän

mut eipä oo vaihtoehtoja kauheesti iik

ah mä olen niin onnellinen just nyt vitsi jee

ja nyt kuuntelen kaikkii biisejä joita kuuntelin joskus ja haaveilin just tästä tunteesta ja mulle tulee näistä niin hyvä mieli vaikka näis on ehkä vähän kierot sanat mut silti

love

and

this too

nii ja the notebook on myös ihana

perjantai 8. tammikuuta 2010

syli tuntuu kodilta

tää on nyt vähän paha juttu
että fazerina on niin hyvää

--

ja mun pitäis siivota, vähän onneks vaan,
pitäis kattoo tavarat täks illaks ja huomiseks
miettii et mitä puen päälleni kun taas on siperia-lämpötilat ulkona yeah

ja haluan jo harkat takaisin, haluun harjotella uusia biisejä

ja voisin mennä ostamaan sen tietokoneen koska mun kovalevy alkaa olla niin täynnä etten saa enää kuvia ladattua. JES. en tiiä miten se on ees mahdollista ku puhutaan mun tietokoneesta. ja en osta ulkoista kovalevyä koska ostan kuitenkin uuden koneen niin en pidä sitä järkevänä.

ehkä siirrän kuvat taas laurin koneelle ja se hajoo taas ja sit en ikinä saa niitä kuvia, he he

nyt menen siivoamaan

tiistai 5. tammikuuta 2010

mut mussa ei oo mitään uutta

mä voisin jäädä lumeen makaamaan
lakata tuntemasta

mitään

mä voisin antaa tuulen haudata mut pieniin lumikiteisiin
mä voisin jättää sydämeni sinne kaiken alle

mä voisin nukkua sata vuotta
olla kuin ruusunen
ja odottaa

mä en

mä en tahdo puhua
mä en tahdo itkeä

mä haluan vaan että mua rakastetaan

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

darling, i love you

oli florida, oli ihanaa
oli uusivuosi, eikä oikein mikään mennyt oikein

kyl tää tästä taas pikkuhiljaa, ainakin sovittiin että ens uutena vuonna ei kikkailla mitään vaan ollaan alusta loppuun yhdessä ettei tuu surku ja kiukku

eilen oli paljon parempi jo ja tänään oli kaikki taas täysin hyvin ja nyt kaikki on taas niinku pitääkin
koska tänään oli taas ihan normaalia älytöntä tonttuilua ja mua nauratti taas kauheesti ja sitä kans ja oli kaikkein paras olo kun sai olla toisen kainalossa

ja sovittiin yöllä että tulee vielä monta, monta uutta vuotta jotka ollaan yhdessä ja piste.



koska sitä vain rakastaa pahoinakin päivinä
silloin ehkä jopa vielä lujemmin