ja maailma on sun

mä meinasin tehdä tänä viikonloppuna jotain mitä oon miettiny aina että sitten joskus teen, mutta nyt en ehkä sitten tänäkään vuonna saa aikaseks. vaiks ekaa kertaa tuntu siltä et oisin valmis.

no mutta juu.

oon alkanu miettiä että ehkä tää toinen välivuosi oli sittenki hyvä asia. se anto mulle aikaa miettiä ja ajatella asioita. mulla on ystäviä jotka on niiden ekan opiskelunvuoden aikana jo miettimässä että vaihtaa koulua. musta ei olis siihen, mun täytyy osua sitten kerralla oikeeseen. ihan vaan siks etten ikinä uskaltais vaihtaa kun kerran oon päässy sisälle, koska sitten pelkäisin että kadun ja sitten tän takia kituuttaisin ittelleni paperit jostain ja sitten en tekis niillä papereilla mitään.
Se mussa on vikana, että kun en osaa päättää. En uskalla heittäytyä elämän isoissa kysymyksissä. Pitäis vaan.

Tietenkin mä voisin heittäytyä, hakee teatterikorkeeseen tai johonkin yhtä epävarmaan paikkaan, mutta kun mä vihaan epävarmuutta. inhoan ja samalla rakastan itessäni sitä että mä haluan vakaan tulevaisuuden, mä haluan opiskella niin että tiedän että se vie mut johonkin eikä jätä vaan tuuliajolle ja onnen heiteltäväks.

mä oon hirveen hyvä vakuuttamaan muille että jos tarpeeks tahtoo, niin pystyy ja saa sen mitä tahtoo. että tarpeeks töitä ja tahtoa niin koko maailma on auki sun edessäs. mutta mun omalla kohdalla se ei toimi. mä en usko omalla kohdallani noihin asioihin.

se minkä mä tiedän on että mä haluan jonkin kanavan kautta, oli se sitten jotain koululuokasta mediaan, vaikuttaa ihmisiin.

ja nyt mä voisin tehdä vaikutuksen itteeni ja mennä nukkumaan

on a platform I'm gonna stand and then say that I'm nothing on my own

joulu on ihan lähellä

tajusin että oon avannu kaks luukkua meijän joulukalenterista
kummallista

enkä ole ostanut yhtä ainoatakaan lahjaa, mut oon kerrankin suunnitellut mitä kellekkin ostan.

Tein eilen listaa mitä tarviin omaan kämppääni, se oli pitkä ja epätoivoisen täynnä isoja juttuja kuten mikroa, imuria ja teenkeitintä. Tarviin myös pyyhekeitä ja haluun muutanmat lakanat ja sen sellasta. Nyt oon onnellinen että se kämppä on pieni eikä yhtään isompi koska voi vararikko vieköön mun täytyis ostaa paljon enemmän kaikkee sinne. Ehkä joulupukki muistaa mua ja tuo edes imurin ja mikron.

Äiti oli tyhjentänyt mun vaatekaapin ja järjestäny sen, nyt tossa lattialla on säkillinen vaatetta jotka mun pitäis käydä läpi. Sekin on hassua että mun täytyy tosiaan miettiä mitä kaikkee tarviin mukaani. Mähän en oo koskaan periaatteessa ite muuttanu. Auttanu vaikka ketä pakkaamaan ja muuttamaan mut mä pakkaan nyt ekaa kertaa itse tavarani laatikoihin ja kärrään ne uuteen osoitteeseen. Tavallaan pelottavaa, mut samalla jännää.

Haluan vaan kauniin kodin. Haluan että se näyttää multa, mun asunnolta. Ja ehkä ihan pikkaisen meidän asunnolta, koska sellainen siitä väkisinkin tulee, kun jakaa elämäänsä toisen kanssa. Ja se on turvallinen ajatus.

sä viet mukaan saat minut uskaltamaan sun kaa, niin vaarallisesti en oo koskaan mä sukeltanut

mulle tuli lämmin ja turvallinen ja hyvä olo kun tulin kotiin tänään

ulkona on lunta ja pimeää ja meillä on kauniita jouluvaloja ja jouluverhot
ja koska tää on viiminen joulu kun asun täällä niin siksi ehkä vähän haikeaa, vaikka mä oon sitä mieltä että tää on mun ykköskoti aina, ihan sama vaikka muutankin omilleni, en mä siinä asunnossa tuu koskaan joulua viettämään.

meen tän viikon lopulla katteleen vuokrasopimusta ja etsimään kellarikomeroa ja vinttikomeroa

oon onnellinen

meijän matka venys, oltiin kaks vuorokautta liian myöhään suomessa, reittinä aruba-curacao-amsterdam-tukholma-laiva-turku. Ja reitin piti siis olla aruba-amsterdam-helsinki. ( tai oke curacaolla piti tehdä se stoppi jokatapauksessa mut se veny ja siks ärsyttää)

myöhästyttiin jatkolennolta koska meijän lento lähti liian myöhässä arubalta, ja koska kaikki satamiljoonaa muutaki oli myöhästyny lennoiltaan tai niitten lentoja oli peruttu huonon sään takia ni ihan kaikki lennot oli ihan täynnä eikä saatu paikkoja mistään ja ne sano meille et ehkä vasta ke löytyy tilaa mut saatiin sitte lennot tukholmaan ja sieltäkään ei finskin lakon takia saanu tilaa miltään lennoilta kun ne idiootit on lennättäny jengii maailmalle ja menee lakkoon ja sit ne ihmiset buukataan kaikkiin mahdollisiin lentoihin eikä meille jääny tilaa, saatanan finnair, en ees matkusta sillä niin se onnistuu hankaloittaa mun elämää. mut joo onneks laivalla pääsee ja oltiin ikuisuuden pitkä päivä tukholmassa ja jouduttiin ostaan talvivaatteet, KOSKA kaiken tän päälle ni meijän matkalaukut on kadoksissa, tittidii sairaan siistii.

nii ja ihan niinku vihaan finnairii ni myös klm voi haistaa paskan, ne ei osaa hoitaa mitään ja vähän oli kusetuksen makuu juu kaikessa ja tän lisäks ne koittaa tappaa asiakkaansa hypotermiaan koneessa

mut tästä huolimatta, siitäkin että mun ihana uus pikkumusta ja muut kivoimmat ihanimmat vaatteeni ovat jossain maailmalla, en tiedä missä enkä tiedä saanko nähdä niitä millon, niin oon onnellinen et vihdoin oon kotona, oli maailman pisin ja uuvuttavin paluumatka

pitäis ainakin nukuttaa hyvin tänään

I´m gonna take that fear and wear it like a crown

miks pakkaaminen on aina niin ihmeen hankalaa
tuntuu ettei oo tarpeeks vaatteita tai muuta tavaraa ja kun on saanut kaiken pakattua niin miettii että onko siinä jopa liikaa

ja sitte en haluis unohtaa mitään

haluun vaan uusia vaatteita paljon paljon paljon

ja kun siellä pitäis olla tosi tosi lämmintä niin kauheesti en viittis raahaa mitään pitkähihasii mukaan

se mitä mun on pakko löytää on joku ihana kaunis kiva lompakko ja aurinkolasit, koska onnistuin rikkomaan kaikki mun aurinkolasit kesällä. hyvä suoritus, kymmenen pisteen arvonen

nii ja en tiedä minkä laukun otan lentokoneeseen, kun se sais olla iso muttei liian ja voi voi voi

ehkä mulla on kaikki tarpeellinen sit kuitenki
kamera pitää vielä lataa

jdshfsiudhfudihgsgdkfg


voisin mennä nukkuu

this fear of failing, fear of letting everyone and myself down

hei
nimeni on minna
olen ikäloppu kakskyt vee
ja olen luuseri

koska en saa aikaiseksi tenttiä typeriä avoimen kursseja koska olen niin väsynyt töistä
ja muusta elämästä

enkä saa aikaiseksi kirjoittaa edes esseitä

pitäis ehkä hakee sittenki amk:kkiin kun tuntuu että ei tästä tuu mitään
mut sitten
mä oon aina halunnu yliopistoon
en haluu luovuttaa vaan siks etten töiden ohella jaksa lukea sataamiljoonaa sivua eri tekstejä

aruba on jo alle viikon päässä
lämmintä ja aurinkoa ja halpoja ostospaikkoja

sitten pian on tammikuu
ja sitten pian on kevät ja joudun alottaan lukemisen taas että terveppä terve

MUTTA aion ottaa sitä varten kolme päivää viikossa vapaaksi ja viikon ennen koetta otan koko viikon vapaaksi ja kituutan sitten makaroonilla ja tonnikalalla vaikka, kunhan mä pääsen opiskelemaan ja aloittamaan elämääni jonkin järkevän ja johonkin vievän vaiheen

ja koska ei saa olla näin synkkä,
niin rebekka karijord ja sen lyriikat ja kappaleet

pelasti mun pimeän marraskuun

ps.onko mitään niin suloista kun suihkusta tullut mies joka katsoo sun kanssa muumeja, juo kahvia, syö suklaata ja halii sua aina välillä?

tämän lisäksi se kestää sen kun sä itket elämän rajallisuutta ja sitä että pystytkö tekeen siitä tarpeeks hyvän itelles


ihan vaan jo ton takia mun pitäis muistaa olla kiitollinen ja onnellinen

and i'll take the blame if it's for your sake

en oo kirjottanu aikoihin, jotenki ollu kaikkee isoa ja pientä meneillään ja niin

mutta nyt päätin taas tulla kertomaan että james blunt on elämäni rakkaus musiikin suhteen hiiohoi

muuten se on ehkä toi mr ällä, he he olipa hauska juttu

haaveilen aivan ihanasta kämpästä justiinsa nyt joka olis sopivan pieni ja tilava samaan aikaan ja kaunis ja kaikkee ja jos kerrankin joku menee oikein niin mä saattaisin jopa saada sen vuokrattua

ja jotenki mä oon taas miettinyt elämää
ja sitä maailman ahdistavinta asiaa että se loppuu joskus
ja sitä että miten mä ehdin tehdä kaiken
ehdinkö mä olla tarpeeksi onnellinen

ja mua ärsyttää kun en saa aikaseks mitään avoimen verkkokursseilla
oikeesti hitto vieköön
kun oon töissä niin paljon ja sit haluisin vielä liikkuakin vielä ja nähdä ihmisiä niin siihen opintoja päälle ni aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh,
miksen voi olla lukiossa vieläkin?

ja tammikuu on niin lähellä ja yksinäiset illat ja, vielä kamalampaa, aamut, ja en tiedä voi itku

mutta muuten, life's good

If time is all I have I'll waste it all on you

tein tänään ite tomaattikeittoo,
siitä tuli hyvää ( tai äiti vähän mausto kans ni siit tuli parempaa)

ja se on oikeesti maailman helpoin ja samalla terveellinen ruoka.

mennään huomenna laivalle,
toivon että se matka menee hyvin ilman mitään isompia konflikteja ostin tänään nätin mekonkin

ja aion ottaa huomenna päiväunet jee, kerrankin ehdin

torstaina lupaan tehdä avoimen tehtäviä,
mua pelottaa se miten vähän löydän a)aikaa B)motivaatiota tehdä niitä. Haluan opiskella mut täyspäiväsesti töissä olevan on välillä hankala löytää se aika ja tahto tehdä ylimääräisiä juttuja.

ja sitten maailmanparannus-osuus, EN_YMMÄRRÄ miten joku voi vakavalla naamalla ilmoittaa homouden olevan sairaus.
Miten edes kehtaa. Tai siis, ihan oikeesti. En käsitä.

ja ps. mä haluan nähdä james bluntin livenä

will you be my shoulder when I'm grey and older?

tuntuu kun olisin jotenkin ollu ihan eksyksissä jo monta päivää
en saa ajatuksistani kiinni ja joku kalvaa mua mutten tiedä mikä

ehkä se on vaan tää syksy taas
tai sitten ei

oon löytänyt itteni miettimästä että onko elämä tässä, näinkö se menee koko mun tulevien vuosien ajan? herään, meen töihin kouluun mihin vaan, syön lounaan, käyn kaupassa, tuun kotiin,luen, katson televisiota, kirjoittelen vähän, käyn suihkussa ja meen nukkumaan ja herään taas.

Okei saan taas itteni kuulostaan siltä että toi kaikki olis kamalaa, kun ei se ole. On ihanaa että on rytmi, on ihanaa että on tekemistä, on ihanaa että on kainalo mihin mennä päivän päätteeksi. Mutta mua pelottaakin se että entä jos vanhana katson taakse ja kadun jotain? jotain mitä jätin tekemättä? että en koekaan elämääni täytetyksi?

se on kamalan pelottava ajatus.

oonhan mä tietenkin miettinyt sitäkin että tuleeko mun elämään enää muita rakkauksia? tai siis, kun en mä tarvitse enää uusia, mulla on se yksi jota rakastan yli kaiken ja en näe tulevaisuutta ilman sitä toista ihmistä ja se btw se ajatus on jotenkin tosi turvallinen. tai siis, kun ei tarvii olla yksin asioiden kanssa. Oon joskus luvannut "never say forever", enkä aio sanoakaan. Päivä kerrallaan tähänkin asti on tultu ja tässä me vielä ollaan. Ja näin on hyvä. Sen näkee aikanaan viekö se meidät joskus kiikkustuoleihin lukemaan yhdessä satuja lastenlapsille.


Niin ja onhan mulla sitten ollu jo paljon asioita elämässä mistä oon enemmän kun ikihyviks onnellinen. mulla on ollut hyvä lapsuus, mulla on ollut hyvä koulu-ura. oon tuntenut itseni rakastetuksi ja välitetyksi. oon käynyt matalalla ja tuntenut että maailma kaatuu niskaan, mutta hei, täällä mä vielä olen.
mulla on ollut elämäni parhaita hetkiä niiden ihmisten kanssa jotka olen isoksi onneksi saanut kaikki pitää lähelläni. jotka yhäkin tulee mun luo kun haluan pitää synttärit. mä olen saanut tehdä sitä missä mä olen hyvä ja missä mä tunnen oloni eläväksi.

mä olen rakastanut, ehkä vähän vihannut myös. mä olen itkenyt onnesta ja mä todella olen itkenyt surusta, ikävästä, raivosta, hämmennyksestä.

joten loppujen lopuksi, aika paljon oon jo ehtinyt saada tähän kahteenkymppiin mennessä. ehkä mun ei pitäis vaan miettiä niin paljon. Luulen että pitäis vaan jaksaa olla kiitollinen.


How do cities understand?
We drink our wine, and wonder why we're really here.
Whats the point of even asking?
We take the good and bad
And make the best of it.

Buildings and Mountains - The Republic Tigers

and if this is what we've got, then what we've got is gold

ja ps ihan vaan tiedoksi

j a m e s b l u n t
ja sen ääni valaisi just mun iltaa

kellään ei oo noin maagisen erilaista ääntä ja uus albumi tulossa,

oh life is good

next time, there will be no next time

käytiin eilen ikeassa ja mä löysin unelmakeittiöni ja päätin että se tulee jokupäivä olemaan mun kauniissa talossa, ihan sama tehdäänkö niitä enää sillon mutta mä muistan sen millainen se oli niin pyydän vaikka mittatilaustyönä, se oli täydellinen. Siinä oli just niin paljon työtilaa kun mä vaadin ja sitten vielä baarikeittiö mahdollisuus, ja voi täydellisyys. Pisteet vielä siitäkim että se oli lämpimän värinen.
Ja mua naurattaa se että huomaan itessäni keittiöfriikin piirteitä.

ostin myös vihdoin valokuvakehyksen mihin sain mun ja ällän kuvan ja kun tulin kotiin niin mua alko ärsyttää koska mun olis pitäny ostaa kaks kehystä koska muistin heti että mun ja hennan kuvakin tarvii kehyksen. eli menen viikolla ja ostan toisen mokoman kehyksen tai vaikka viis samantien.

mun mielestä on kiva ajatus että mulla on vain kolme päivää töitä ja sitten taas kaks vapaata. niin jaksaa paljon paremmin koko viikon ku silleen et on ihan viikon päätteeks ne kaks vapaata.

niin ja pääsen laivalle lokakuussa. ja saan ehkä järjestettyä synttärit.
ja juu niin olin tänään taas jumpassa ja oli mun elämän tehokkain treeni muuten, ihan oikeesti kamala rääkki mut olo on sitäkin parempi nyt.


What the world really needs is more love and less paper work.
- Pearl Bailey

mä oon niin samaa mieltä.

ja ainiin, mulla on lipaston päällä taulu jonka äiti anto mulle nimpparilahjaks kun hajoilin niin pahasti pääsykokeisiin ja tunsin itteni niin luuseriks ja sen teksti saa mut joka kerta itkemään:

"Lapseni,
elämäsi ensiaskeleista lähtien
olen ylpeänä saanut seurata kasvuasi.
Olen tukenasi silloin kun kokeilet siipiäsi
ja myös silloin kun huominen pelottaa
ja tarvitset olkapäätä.

Minä uskon Sinuun."

nytkin.

people hearing without listening

mut on vallannu taas se sama syyshämmennys.

se tunne kun ei oikein tiedä miten olis ja odottaa jotain muttei tiedä mitä ja tuntee olonsa vähän surulliseks ja tekee mieli fiilistellä kaikkee ja muistella hyviä asioita.

sitten mua myös painaa se etten oo saanu avoimen yliopiston moodletunnuksia vaikka mun olis kuulunu. eli joudun soittamaan sinne taas ja kuulostamaan vakuuttavalta. en myöskään pidä kaikista laskuista. onneks äiti makso osan, muuten en vois ostaa ees tikkaria enää tässä kuussa. ja eniten mua ärsyttää että joudun soittamaan myös johonkin asiakasnumeroon kun en enää halua tilata lehteä joka on hillittömän kallis.jos olisin tienny et se on noin kallis ni olisin perunu sen jo aikoja sitten kun sain neljä numeroo tarjoushintaa ni enpäs sitte ajatellu taas, tyhmä minä.

tajusin myös äsken kun katoin peilistä että mun hiusten ehdottomasti yhäkin kivoin kohta, toinen mun vaaleista raidoista ( huom tähän väliin ihan muuten vaan et tajusin et ne on ollu mulla yli kaks ja puol vuotta,ja oon kiintyny niihin, enkä halua niistä koskaan eroon) on tosiaan osittain vaaleenpunanen. Niin, vaaleanpunainen, ihan vain siksi että mun hiuksissa on vähän lilansävyä ja se lila joka ei muuten paista yhtään läpi mitenkään huomattavasti niin on värjännyt mun otsaraidan latvaosan. vaaleanpunaiseksi. oh boy

okei joo kello on paljon ja mulla olis paljon asiaa mut mun pitäis mennä nukkuun koska huomenna on taas töitä ja niin.

ainiin isoin asia on että oon onnistunu käymään jumpassa säännöllisesti. kaikki kiinteytykset ja reisivatsapeput ja zumbat kyllä vain ja vähän lenkilläki ja oon hirveen ylpee itestäni.

mua houkuttais yhä enemmän muuttaa omilleni tittidii

ps. gilmore girls

pps. mua huolettaa isosti ja suuresti että iso paha tammikuu on yhä vaan lähempänä ja iso ruma intti irvistelee mulle jo ihan selkeesti ja enteilevästi ja mä mietin kauhuissani et mä selviän viikon hyvin mutta kaks viikkoo ilman toista tekee tiukkaa ja kolmas, en halua miettiä sitä

bones are sinking like stones

mun viikko on ollu oikeestaan vaan töitä ja nukkumista.
en oo tehny mitään suurta taikka hienoo taikka jotain mikä jäis mieleen täysin.

mua vähän pelottaa et jos päivät menee näin nopeesti ja ohi ihan täysin niin pian on synkkä talvi taas ja liian pian joudun viettämään pitkiä kylmiä iltoja yksin kun L lähtee armeijan rumiin vihreisiin tai sinisiin tai mihin nyt sitten vaan mutta lähtee kuitenki. Se pieni valopilkku on se että onneks se jossain kohtaa pääsee pitkille lomille kans. Silti, come on, kokonainen vuosi.

onneks meillä on se aruban-matka välissä. muutenkin oon miettiny että mun pitää varmaan anoo niiden äidiltä että saan lenkittää tyttöjä kerran viikossa koska tuun ikävöimään niitä liikaa muuten. ihan ku pelkässä miehessä ei ois tarpeeks ikävöintiä. ainii ja koska oon päättäny ettii jotain positiivista tästä kaikesta niin mun lukeminen pääsykokeisiin onnistuu kans helpommin kun toinen on poissa. paitsi jos ne pennut tulee taas keväällä.

ja mä hullu joskus halusin olla inttileski. jotenki kuvittelin et kyl se kuuluu kaikkien naisten kestää kerran elämässään.
mulla tais viirata ja pahasti.

mutta jotain positiivistakin, ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta, osaks läpällä ja osaks tosissaan koska ollaan ihmisiä jotka ei halua suunnitella liian pitkälle ihan haudanvakavasti koska asiat ei vaan aina toteudu, mut musta se on ollu kivaa mitä ollaan puhuttu.

huomenna taas töihin. ja harrastamaan liikuntaa. niinku oikeesti ja ihan jopa ohjatusti.

ps.antibiootit loppuu tänään mut korva on silti lukossa.

kyllä on hienoa tämä

mutta muuten kaikki on hyvin ja syksy on ihan ookoo ja mä oon full of love

psps. en pääse yli vieläkään siitä kuin siistii olib ollu elää -60,-70,-80-luvuilla


My heart is yours
It's you that I hold on to
That's what I do
- coldplay

maybe that's what happens when a tornado meets a volcano

You ever love somebody so much
You can barely breathe
When you're with them
You meet
And neither one of you
Even know what hit 'em
Got that warm fuzzy feeling
Yeah them chills

mä olen jotenkin vaikee ihminen
tai siis olen mä, oon tienny sen kauan
jotenki luulin hirveen pitkään et oon oikeesti aika helppo tapaus
mut hei en mä oo

ja sit välillä mietin että oonko mä tän kaiken arvonen
mä kiukustun helposti ja otan nokkiini kovin helposti kanssa

ja vihaan sitä piirrettä itessäni

But your temper's just as bad
As mine is
You're the same as me
But when it comes to love
You're just as blinded

oon ylpee siitä että osaan sanoa asiat niinku ne on ja jos joku tekee tyhmiä ni mä sanon asiasta
rakastan sitä että osaan puolustaa itteeni mutta vihaan sitä että sitten myös nousen niin helposti puolustuskannalle

joskus mä niin haluaisin tietää että mihin katos se tyttö joka rakasti kaikkee eikä ollut skeptinen
missä on se joka jakso aina uskoo parhaaseen ihmisessä

ja sitten mä uudelleen ja uudelleen tajuan että niinpä niin, maailma tuli vastaan ja pilas sen antisarkastisen lapsen musta

mutta mä haluan silti löytää sen iloisen ja vilpitöntä rakkautta kaikkea kohtaan tuntevan ihmisen vielä jostain itsestäni

sillä aikaa koitan olla ees niitä harvoja valittuja kohtaan ihana ja rakastava ja siinä sivussa vielä yhdelle hyvä vaimoke.


ps. oon niin hurjan rakastunu vieläkin

pps. yks roosan pennuista oli tänään käymässä ja se oli niin maailman sulosin kun se kiipes syliin ku sitä pelotti ja se oli niin ihana ja olin ihan tuplasti rakkautta täynnä pus

cause travelling is what i do

yksi matka aruballe, check !


aika nopeesti sitä voi päättää et lähtee lomalle toiselle puolelle maapalloo
marraskuun loppua siis ootellessa

i'd say someday, at least it's worth a try

syksy tulee taas, vaikkei päivät oo paljon viileämpiä niin sen vaan tietää ihan vaan ulos katsomalla että pian taas sataa kaatamalla ja on pimeää ja tuuli puree poskia

mut sitten saa taas käyttää villapaitoja ja paksuja legginssejä ja niin hei, syystakkia tietenkin

sekä kumppareita

mä oon miettinyt paljon omaa kotia
omaa pientä kotia

jossa kaikki olis mun ja saisin olla miten päin vaan

voisin jättää tavarat lojumaan viikoksi jos ei vaan huvittais siivota niitä heti pois
voisin levittää kaikki nuotit kirjat leffat tai mitkä vaan lattialle ja jos haluisin jättää ne siihen seuraavaan päivään ni se ei haittais

saisin pitää oman pienen sekasorron
voisin tiskata kun siltä tuntuis

ja tehdä lettuja vaikka keskellä yötä ilman kummeksuvaa katsetta

vielä parempi olis jos se olis yhteinen koti sen toisen kanssa
jolloin se vois leikkaa jätskiä valmiiks kun mä paistan lettuja

ja sitten vois polttaa kynttilöitä pimeinä iltoina kun toinen on laivaston sinisissä ja soittaa parhaalle ystävälle että tarvii lohdutuspartiota ja pahasti

ja nii,
pääsishän sitä myös sit shoppaan ikeaan. ihan hurjana

pick up your crazy heart give it one more try

noni mä en halua olla kipee ja istua kököttää kotona vaan

etenki ku luin potterinki loppuun ja odotan että vaimo tois mulle seuraavan ku niillä on ne kaikki englanniks

sit ei olis mitään hätää

nyt en tiedä että mitä keksisin kun en jaksa keskittyä mihinkään elokuvaankaan

huoh tää olis niin turha teksti taas

tätä mä en voi enää uneksi muuttaa, tämä on totta, tämä on totta

sitten kun mulla on oma koti niin mä aion hankkia kunnon stereot
ja laittaa soimaan annie lennoxin into the west tai why ja maata lattialla ja juoda punaviiniä

ja tuntea että mulla on kaikki hyvin ja että itsenäisyys onkin ihan jees

ja sitten joskus kun mulla on perhe ja talo niin aion pitää huolen että siellä on huone jossa on iso kirjahylly ja ihana tyynykasa tai muhkea sohva tai vaikka molemmat ja sitten aina kun elämä potkii tai työt pännii tai mies käy hermoille niin menen sinne ja laitan musiikin soimaan ja makaan yhäkin sen punaviinilasin kanssa siellä tyynyjen keskellä

oon haaveillu tästä niin kauan kun vaan muistan

oon myöskin haaveillu ties kuin kauan isosta puisesta omakotitalosta mikä olis vähän huvikumpumainen ja siellä olis kaunis vaalee sisustus, haluan yhden huoneen mikä on pelkkää puhdasta vaaleeta valkosen eri sävyä

ja isot ikkunat

ja rehottavan puutarhan jossa voin tallustaa resusilla reinoillani ja aamutakissa hiukset takussa ja naapurit kattoo huvittuneena että taas se menee tuolla kahvikuppi kourassa ja koira kannoillaan

ja haluan että se talo on jossain esikaupunkialueella missä on paljon sellasia samantyyppisiä taloja

ja jos en saa koskaan mun puutaloa ni sit joku moderni

mun haaveet kun ei tunne välimaastoa

sinä olet minä, enemmän kuin kukaan

mökkireissun saldona telottu varvas ja yksi ongittu alimittainen hauki, joka siis pääsi takasin veteen

piti perua jo yks vuoro töissä ja varmaan huominenkin pitää, en voi käsittää miten yks varvas voi olla niin kipee et pitää peruu työvuoro kun ei pysty laskeen painoo jalkaterälle kunnolla

mut sain töitä talveks, musta tulee kassatäti ja oon iloinen

tai oikeestaan oon onnellinen, kaikesta, mulla on asiat hyvin

ja mä aion jaksaa kaiken mitä syksy tuo tullessaan



sinä olet minä,
enemmän kuin kukaan
kun sä lähdet maailmasta
tulen silloin mukaan
- anna puu

vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

pieni toivelista loppukesälle:

- saisin työn jossa olis varmar vuorot eikä tarviais soitella puolta päivää ihmisiä paikkailemaan sinne ja tonne ja omat vuorot ei vaihtuis jatkuvasti
- saisin pitää lomaa
- saisin lomarahani että voisin pitää sen loman
- haluaisin vielä ottaa aurinkoa eli pliis aurinkoiset päivät, älkää loppuko
- yhden sellaisen päivän että mun ei tarvitse tehdä mitään, ei yhtään mitään.


ja ihanaa mun ei tarviikaan nyt stressaa siitä et huomenna heti töiden jälkeen pitäis lähtee ajaan vaan lähdetäänki vasta lauantaina

ah life's good

ps. spontaani päätös lähtee eppujen keikalle puol tuntii ennen keikan alkua oli ehkä kesän paras päätös

niin hyvä keikka, siis niin hyvä




Maailmassa minne meen
Mitä sillä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö
Joka päivä ja jokaikinen yö
- eput

seasons may change, but we'll stay

the best ever

sinä vieläkö seisot mun vierelläin

mun hiukset oli tänään aamulla kiharat
ne oikeesti meni ihan kiukuroille ja ihan tasaisesti ja se ihmetytti mua koska yleensä ne tekee niin vaan kosteella ilmalla ja nyt ei oo sellanen ilma

mun tekis mieli laittaa pitkästä aikaa trikoot mut ei voi koska niissä tulee niin kuuma
kokeilin äsken ja meinasin heti läkähtyä

jotenkin mä haluaisin just nyt olla vaan jossain kaukana kaikesta, nukkua riippumatossa ja lukea niin kauan kun jaksan
mä haluaisin että mulla olis oikea loma

kaks viikkoo aikaa vaan tehdä mitä haluaa ilman että kukaan soittaa töistä

näin pari viikkoo sitten unta siitä että lauri lähti inttiin, jonnekkin tosi kauas enkä olis nähny sitä kolmeen kuukauteen
sillon aamulla tajusin ekaa kertaa et se lähtee puolen vuoden päästä ihan oikeesti ja vaiks se hakeekin laivastoon ja pääsee todennäkösesti ihan lähelle tähän sen alokas-ajan jälkeen ja voi tulla iltalomille aina niin silti, se iski muhun et sit se näkeminen on niin rajattua.
Koska mä myönnän et me ollaan eletty ihan lintukodossa sen suhteen et ollaan nähty paljon, olisko kaheksan päivää pisin väli ku ollaan oltu erossa ja sekin oli sillon ku olin italissa ja toinen ku olin englannissa. Toisaalta en vaihtais mihinkään sitä että saadaan olla niin paljon yhdessä koska ens vuosi tulee oleen kuitenkin rankka.

huoh mulla on ollu hyvä syy olla ajattelematta tätä asiaa koska se ahdistaa vaan ja siks päätän etten ajattele tätä ennen syksyä vaan nautin nyt kesästä

mietin että mitä keksis tehdä kun työt alkaa vasta neljältä

ehkä mä jatkan harry potter maratonia

life is b e a u t i f u l

en oo kirjoittanu ikuisuuksiin, kun en oo paljon ollut edes koneella vaan oon ajanut ympäri suomea ja mökkeillyt ja niin, ollut töissä tietenkin.

oltiin taas perinteisesti viettääs yksiä synttäreitä mökkeillen ja se on aina yhtä rentouttavaa
meen paljon paremmalla mielellä töihin huomenna

ollaan oltu ihan pelottavan paljon ja tiiviisti laurin kanssa, tai siis tietenkin hyvällä tavalla, mut siis sitä välillä välähtää mielessä se että on pelottavaa välittää toisesta niin paljon, kasvaa siihen kiinni. Tietenkin se riski nyt pitää ottaa mut en tiedä mitä tekisin jos sille tapahtuis jotain. Mä varmaan katoaisin itekin siinä samassa tai kuihtuisin pois. oon varmaan jotenkin uudelleenrakastunu ku pohdin näitä

toisaalta ihan hyvä ajatella näitä välillä niin tietää ainakin ettei ota toista itsestäänselvyytenä

ja mä muuten oon nykyään niin parisuhde ihminen etten olis uskonu jos joku olis pari vuotta sitten sanonu miten asiat nyt on

ja mä oon onnellinen


niin onnellinen.


ps. mun mielestä on maailman epäoikeudenmukaisinta että heath ledger kuoli liian aikasin

huvittavinta on että otan niin hirveesti huumaa noista kaikista vaiks oon nähny kaikki muut jo edellisinä vuosina, paitsi pmmp:n

the way we lived we felt so alive

juuri nyt mä otan erityisesti huumaa

the soundsista
flogging mollysta
pmmp:stä
rise againstista
smg:stä

ja siitä että näen ne kaikki ja monta muutakin viikonloppuna kun poltan nahkaani ruissalossa

mutta voi ah tällä hetkellä toi sounds ja floggarit

en kestä odottaa

Could be true, could be bad, something in between
I recall all those lazy summer nights
And all I knew was the time I spent with you
- the sounds

you said fight fire with fire, fire with fire, fire with fire

yksi kaksi kolme yötä että on perjantai ja sitten on edessä kolme päivää ruisrockia

ja on luvattu ihania säitä kanssa, hipsishei

mua kiehtoo tukholma ja ruotsi ja oon miettinyt että kun joskus pääsen opiskelemaan niin sinne mä ehkä tahdon vaihtoon

ainut vaan että miten pystyn olemaan erossa toisesta niin pitkiä aikoja
paitsi jollei se halua kans lähteä vähän harjoittelemaan ruotsin kieltä he he

no aika näyttää lähdenkö mihinkään

pääsis nyt eka opiskelemaan edes

luin taas Nancyn, ja aloin miettiä sitä taas kuin pienistä asioista kaikki tää on kiinni loppujen lopuks, pienet asiat laittaa pallon pyörimään ja lopulta se kasvaa ja kasvaa ja sitten se on niin iso ettei pieni ihminen sitä voi enää hallita mitenkään

kaikki on niin sattumista kiinni


katottiin eilen hyvä elokuva, law abiding citizen, se oli hyvä, joskin raaka.

and that's all for now

metsä palaa rajan takana, minä vain nukun

mä oon aina ollu ihminen joka rakastaa sitä että tietää mitä elämässä tapahtuu, jolla on suunnitelmia ja varasuunnitelmia, mä oon päättäny monen asian kohdalla että tää menee nyt näin ja muuta suuntaa ei ole

esim lukioon pääseminen, just siihen mihin halusin, pääsin, ei ongelmaa. mun maailma olis varmaan menny ihan sekasin jos en olis, tuuduttaudun turvallisuuteen lian helposti ja pelkään isoja muutoksia.

kirjotukset, mä kirjotin hyvin, mä tein sen, jos en olis kirjottanu niin hyvin niin silloinki olis varmaan maailma romahtanu.

välivuosi. lukion ekalla mä ajattelin et ei helvetissä, samantien opiskeleen ni olis vielä 24 vee ku valmistuis jos kaikki menis suunnitelmien mukaan, ja tietenkin olin päättäny et todellakin menee just niinkun oon suunnitellu.

kauheen moni puhu välivuodesta et joo joo aikoo pitää sen ja mä vaan et no way, en aio hukata yhtä vuotta elämästäni periaatteessa ei mihinkään. Mut yhtäkkiä, kun tajusin et kirjotukset on niin raskaat kun on, ni päätin et ei. mä en jaksa heti perään samanlaista vuotta ku abivuosi oli.
Sillon päätin et välivuosi saa tulla jos on kerta tullakseen ja lopulta mä en edes halunnu heti opiskeleen. Ja oon tosi onnellinen että sain viime vuoden miettimisaikaa. Se teki hyvää.

Mutta sitten tää toinen välivuosi. Tähän mä en oo missään vaiheessa valmistautunu, tää ei oo kuulunu mun suureen elämänsuunnitelmaan. Mun piti pärjätä, tänä vuonna mun piti päästä sisälle kirkkaasti ja alottaa tulevaisuus. Ja äskeisen puhelun jälkeen tiedän että se opiskelutulevaisuus on nyt sitten katkolla taas vuoden.

ja mä en tiedä miten olla kun tää ei mee mun pieneen päähän koska mä en oo koskaan ajatellu kahta välivuotta. Mä en vaan oo koskaan ollu se tyttö joka pitää ne. Mä oon aina pärjänny.

Tää ei nyt oo yhtään kivaa.

jag har aldrig känt så mycket som jag gör när jag är med dig

oon aina rakastanu häitä
oon aina tykänny siitä tunnelmasta ja näteistä puvuista ja mekoista ja kaikesta siitä ns rekvisiitasta

oon nähny miten hirmuisen rakastuneita ja onnellisia hääparit on ollu kun se päivä on vihdoin edessä, se on siinä

mutta mä en ole koskaan vielä nähnyt niin _absoluuttista_ rakkautta hääparin kasvoilla
mitä oli victorialla ja danielilla

oikeesti mua vaan itketti
koska se oli niin näkyvää, jestas 8 vuotta, ja silti, ne näytti ihan vastarakastuneilta

se oli jotenkin niin selvää ettei niillä ollu muuta tietä kun olla vaan yhdessä

olin niin huumassa

ja ihan sama mitä jotkut väittää et se hääpuku oli tylsä tai et se oli tavallinen, mun mielestä se oli törkeen kaunis niinku oli morsiankin ja se oli aika moderni veto kuninkaalliselta kuitenkin

ah ihanat häät

ps en tiedä uskallanko sanoa kyllä siihen että otan kotiini omaksi karvapallokseni koiranpennun nimeltä rollo

miks elämässä on yhtäkkiä niin isoja valintoja edessä

i gotta tell you how i feel about you

oon lähes varma että mulla on taas välivuosi edessä,
tai siis en mitenkään voinut saada tarpeeks pisteitä matikasta jotta saisin edes minimipisteet siitä, perkele.

ryhmätehtävä taas meni nappiin, ei ois varmaan paremmin voinu mennä se osuus mut sit se matikka taas. mua harmittaa, etenki jos en saa edes minimipisteitä ja siis vakaasti uskon että en saa niitä. aika helppo se on ihan päätellä.

eli se on sitten töitä vaan taas ja avoimeen aion mennä että saan perusjutut pois alta luettua edes niin eka vuosi on sitten vähän helpompi kun pääsen joskus sinne sisälle. ja mistä sitä tietää, nyt mua harmittaa tää asia mut ehkä tää voi olla hyväkin asia että saan miettiä vielä vuoden että haluanko tätä IHAN OIKEASTI, vaiks oon aika varma että tää se mun juttu tulee olemaan.
mun pitää vaan yrittää nähdä tää mahdollisuutena, aikalisänä. saattaa vaan hetki mennä ennenkun osaan asennoitua tähän mahdolliseen aikalisään.

ainiin, joku oli kysyny että ollaanko me laurin kanssa kauanki seurusteltu koska kuulemma vaikutettiin niin vanhalta pariskunnalta

eka mua nauratti se koska tiedän sen itekin kun nauretaan sitä usein et miltä vaikutetaan muille

mut sit aloin miettiä et pitäiskö mun huolestua jos vaikutetaan ihan siltä ku oltais ikuisuus jo oltu yhdessä
sanoin laurille et meijän ehkä pitää vähän olla vähemmän vanhiksii ja se nauro mua ja anto mulle suukon ja halas ja sit taas tajusin et hei, se on vaan meijän tapa olla toistemme kanssa

sitäpaitsi mun mielestä hellitellään nykyään toisiamme paljon enemmän ku jossain kohtaa
rakastan sitä jos se antaa mulle keskellä kaikkea hälinää suukon poskelle

ja se on mun mielestä tärkeetä,
että muistaa välillä kertoa toiselle hyviä asioita
ja muistaa osoittaa sen mitä tuntee
ja muistaa pitää sellaset pienet suloiset asiat mukana siinä arjessa

koska arki voi olla raakaa
mut se että joskus kuulee jotain ihan pientäkin suloista ni se kummasti auttaa

ps se saksan euroviisu on liian tarttuva, se on oikeesti hyvä

things may change but we don't have to change along

mun tekis mieli muuttaa vähän tätä blogin mallia ja värejä mut en osaa päättää miten

toisaalta en ehkä edes halua
muutenkin asiat muuttuu niin nopeesti ja usein ni ei kaiken tarvii muuttua etenki ku siihen voi ite vaikuttaa

tai siis välillä mua ärsyttää kun koko ajan tulee jotain uutta ja hienompaa esim tietokoneet telkkarit blue ray ipod kännykät JA nii kaikki tv-ohjelmatki muuttuu koko ajan jotenki

tai siis joo joo, hyvä pysyä ajan hermolla mut vähän rajaa

muutenki oon ehkä enemmän hitaan kun nopeen muutoksen ihminen.

jotenki pelottaa myös se ajatus et tiistaina mun pitää antaa itsestäni kaikki ja vähän enemmän et saan tarpeeks pisteitä jotta pääsen sisälle oo koo ällään. sitten musta tulee opettaja joka tietää aina kaiken eikä ole koskaan väärässä niinku lauri mulle tänään kettuili

mut siis hei, niinhän se on

sitäpaitsi musta tulee cool, oon päättäny. alan kirjottaa sivussa jotain artikkeleita ja kirjoja ja kaikkee siistii ja sit otan sivuduuniks kesäsin jonkun kulttuurijutun. krhm aina saa hei haaveilla.

eipä muuta, pennut lähti treelle ja mua itketti

noiden alakerrassa tuoksuu vieläki pennut ja on kamalaa ku on niin hiljasta eikä mikään rapise tai hauku hiljaa eikä kuulu leikkimisen ääniä

se on surullista

i l o v e y o u

asia sovittu. kaikki hyvin, kivi sydämen päältä on poissa.


i love you more than any words could ever describe

mun on taas hyvä olla. mulla on maailman ihanin toinen puolisko, piste.

.

ensimmäistä kertaa 1,5 vuoden aikana lähdin laurin luota niin että ei sovittu typerää kinaa vaan se jäi täysin auki



enkä tiennyt että jokin vois tuntua näin maailmanlopulta

niinpä niin

nonii sieltähän se ärsytys tuli taas ihan ku tilauksesta

ei sit lähdetäkään mökkeileen et goodbye mun ainoa lomaviikko jonka olisin voinut todella viettää jossain muualla kun turussa koska turku tarkoittaa sitä että vaikka mulla kuin on lomapäiviä ni ei tarvii ku yks napin painallus ja saan viestiä töistä ett PLUSSAAMAAN ja mitenkäs siinä sanot ei kun muille ei käy etkä edes siis itsekään ole muualla vaan kökötät kotikaupungissa.

aivan törkeen great

ja ihan sama just nyt kuin selfish oon koska vittu mulla ei ole muita lomia, yleensä ihmisillä on edes se viikonloppu mutta ei mulla läheskään aina, mulla on yksittäisiä päiviä siellä täällä ja sit se yks viikko joka meni nyt sit tässä että kellekään ei mökkeily yhtäkkiä käy.

jipii

damn these wild young hearts

oon ollu lähes koko viikon laurilla, pennut vetää vähän puoleensa jotenkin

ja pääsin pääsykokeiden toiseen osaan, oon iloinen vaikka eka olin ihan varma etten pääsis mut toisin kävi, onneks

ja mietin jo valmiiks kuin ahdistava kesäkuun toisesta viikosta tulee ku on koko, siis ihan koko viikko töitä ja sit pitäis jotain vähän lukee tai kerrata pääsykokeita varten

ja tähän väliin täytyy mainostaa, aino maitosuklaa jäätelö, <3, nam

ja mitäs muuta, kesä tulee ja mulla on ainakin nyt hyvä olla enkä oo itkeny typeryyksistä taikka mitään

oikeesti kaikki on aika tasapaksua just nyt
ainut mitä oikeesti toivoisin olis ehkä että meillä olis yhteinen koti ällän kanssa ja sillon tietäis aina automaattisesti että illalla pääsee toisen kaikkuun nukkumaan ja aamulla sais herätä sieltä myös

ja se koti olis meidän, oma, meidän oma.

sekin olis jo ihanaa jos mulla olis ihan ikioma koti, mun oma. johon saisin ostaa kaikkea kivaa

voi vitsi odotan vaan kesän kaikkia lomapäiviä

haluan vaan olla

jokaisesta joku välittää

oon ihan koukussa samuli putron lyriikoihin, tai osaan niistä

ah

ja löysin mekon, just oikeen mallinen vaikkakin yläosan väri vähän häiritsee mut ehkä siks ettei mulla yleensä oo mitään beessiä mutta pussihelma ja olkaimeton yhdistelmänä saa mut unohtamaan koko asian koska malli on just oikee ja sellanen mitä etsinkin

oltiin eilen ruissalossa ja oli ihanan rauhallinen ilta, alue oli hassu kun mietittiin että mihin mikäkin ruissin lava aina tulee ja pojat väitti jossain vastaan mut mä sain ne uskoon kun tarpeeks kauan intin he he

ja pennut, voi itku ne on ihania

ainut miinus on nyt että sain antibiootit koska mulla on kai poskiontelotulehdus

mutta aina voi lohduttautua syömällä aino maitosuklaa jäätelöä nami nam



ps. L <3
sinua vain

s i n u a , koko sydämestäni

mun pitäis löytää se mekko pikkuhiljaa
ja jotkut kivat kengät

ja musta tuntuu että mun iholla kävelis pieniä ötököitä, kutittaa silleen ärsyttävästi koko ajan jostain ja aloin jo miettiä että oonko kävelly jonkun puskan läpi kun jostain mun hiuksista pörähti joku ötökkä tohon pöydälle

hyi

hmm mitäs muuta

oon haaveilu- tuulella
oon miettiny kaikkee kauheesti

ihan pienistä asioista isoihin

kuten että haluaisin yhä niitä mustavalkokuvia ja yhden mustavalkokuvakollaasin ja ehkä myös yhden värillisen seinälleni

mut etenkin paljon kuvia

ja sit aion joskus toteuttaa sellasen taulun mihin vaihdan joka kuukausi tai joka vuodenaika uuden lempitekstin

ja sit on oon miettinyt vähän tulevaisuutta

ja kaikkea


ps.pennut on ylisuloisia ja varmasti rakastun niihin vielä

pps.tää kappale sai mut hymyilemään

maybe this summer will be something different

pennut ei oo vieläkään syntyny
mutta tänään ehkä jo

kuulemma näyttää vähän siltä ja mikäli ne tulee illalla ni saan mennä katsoon ja jos vasta yöllä ni meen heti aamulla

mahdollisesti menen ihan sekaisin niistä palloista

ja ihanaa että on näin lämmin,
kesä tulee ja mökkeily ja terassit ja grillaukset ja uimiset järvessä

ja ruisrock ja flogging molly ja regina spektor joita odotan eniten siltä viikonlopulta

liput tietenkin kannattais mennä ehkä ostaan

ja nyt haluaisin salmiakkijäätelöä sekä minttusuklaata ja mansikoita

ja että olisin hoikka ja ruskea ( kuin ristiin tää nyt menee ton edellisen lauseen kanssa huoh)

meen syömään porkkanoita

ainiin ps. olisin halunnu että mulla olis kerranki ollu kamera oikeeseen aikaan käsissä kun lauri istu taran kanssa pihalla ja rapsutti sitä ja höpötti sille ja hali sitä mikä oli täydellisen hellyyttävää taas, siinä oli täydellinen aurinko ja tausta ja tunnelma ja siitä olis tullu ihan sairaan hyvä kuva

mut ei sit ollu sitä kameraa, yllätys

we held gold dust in our hands

ahdistaa ahdistaa ahdistaa

oikeesti enää huominen et voin kertailla

ja löysin tänään jotain harjotustehtäviä ja voisin vaan itkee koska ne oli aivan suoraan sanottuna helvetin vaikeita

tiesin asian mut kysymys oli niin hankala et en osannu vastata siihen edes sitten kun otin materiaalit eteen et mulla tulee varmaan jäämään ihan tyhjäks koko helvetin kysymyspaperi ku en osaa vastaa niihin hepreakysymyksiin

mulla on ihan fyysinen ahdistus, mun rintaa painaa ja sattuu ja tuntuu ettei henki kulje

oon tänään lukenu vielä ku hullu ja päätin et huomenna kertaan niitä kolmee vaikeeta artikkelia vaan ja luen ne käsitteet sanastosta, minkä muuten unohdin laurille ja nyt joudun huomenna hakemaan sen

toisaalta se saattaa myös olla pelastus että lähden huomenna neljän seinän sisältä jonkun sellasen luo joka kalauttaa mua tyynyllä päähän jos menee paniikin puolelle pahasti

mihin tää kyllä menee

mut huomenna teen vielä parhaani
ja tiistaina, no, sit se on vaan odottelua sen jälkeen koska tiedän nyt jo etten osaa yhtään sanoo et saanko tarpeeks pisteitä koska en tiiä et kuin paljon niitä tarvii saada ja että kuin paljon saatan ottaa itelleni miinuksia jos vastaankin väärin

eli sit siinä on sellaset reilu kaks viikkoa täyttä piinaa kun kaikki kyselee ja mä oon vaan EN TIEDÄ EN TIEDÄ EN TIEDÄ,puhutaanko vaikka säästä tai siitä miten koivunlehdet sais jo puhjeta

ja tiistaina ekana asiana meen ostaan jättisuuren jäätelön joko iloon tai suruun tai sitten molempiin tasapuolisesti.

voi romahdus sanon vaan

so we're bound to linger on

okei puolet näistä mun tilityksistä koskee sitä et lukemisesta ei tuu enää mitään

mut SIITÄ EI OIKEESTI TUU ENÄÄ MITÄÄN
ja alle viikko kokeeseen ni pitäis oikeesti pystyy lukeen

mut mä en vaan enää jaksa, itkettää pelkkä ajatuskin siitä että olis nenä kiinni materiaaleissa

ja sit samalla itkettää se ajatus et jos nyt ei sit pääse opiskeleen koska ei saanu itteensä tarpeeks kovin niskasta kiinni

ja okei mä ihan tosi osaan aika hyvin noi tekstit jo, oon lukenu paljon mut mä en oo hyvä yksityiskohdissa, mä en todellakaan muista niitä tarpeeks ja niitä kai sit kysytään tuolla ja paljon että hyvä jees

oikeesti arghhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh
satais ees vettä tosi hirveesti ni ei tekis mieli lähtee ulos

viikonloppuna on pakko lukee vaan sit enemmän ja enemmän

ps. olin eilen shoppaamassa ja ostin haaremihousut VIHDOIN, rakastan näitä, nää on niin mukavat, ostin myös napitettavan tunikan, ihania korviksia, ihanan jännän vaaleenpunasen ja korallinvärisen sekotusta olevan kaulahuivin, ja kaikista paras oli rusettipanta jossa on samaa väriä rusetti kun toi huivi.
ja nii edellispäivänä ostin kengät joita olni himoinnu kauan

ja sinä aikana kun shoppasin ni olisin voinut myös lukea, mut fuck it, elämässä täytyy olla jotain kivaakin

ja tänään aamulla kuulin ihanan kappaleen ja nyt olen rakastunut

then love until we bleed

and after all i'm happy and my life is good

nyt on taas paljon parempi olo

mut haluisin vaan että olis kesä kesä kesä

eikä yhtään mitään pääsykoejuttuja enää, vielä viikko, apua ihan oikeesti

voin kuvitella sen epätoivon ja paniikin mikä iskee viikonloppuna
voi apua

ps. luen kirjaa mikä on helvetin raaka jotenki ja aika sick, mut mun on silti pakko jatkaa lukemista

these tears i fear the most

mulla oli eilen niin hylätty olo
mun kaikkien omien ystävien kohdalla

sellanen ettei mua haluttu mihinkään.
mun seuraa ei kaivattu
eikä mun ylpeys antanut periks kysyä voiko liittyä seuraan kun ei kysytty edes vaikka soittelin ja kyselin että mitäpä tänään

enkä tiedä mitä oon tehnyt

enkö oo ollu tarpeeks yhteydessä, vaiks omasta mielestäni oon ollu niin paljon kun oon pystyny kaikelta muulta elämän härdelliltä

mun tuli niin iso itku
ja mun on se itku taas

en oikein tiedä enää minne kuulun muuta kun yhden ihmisen kainaloon jonka tiedän rakastavan mua, se on ainoa minkä tiedän

mutta muuten mä en tiedä että minne

tuntuu kun kutistuisin vaan pois pois pois

mua pelottaa ja sattuu tää

rain rain go away, come back another day, all the world is waiting for the sun

mä oon ihan levoton ja oon siivonnu jo ja lukenukki vaikka se olikin työn ja tuskan takana ja mietin koko ajan että mitä pitää tehdä seuraavaks

pitäis valita vaatteet ja pakkaa ja ettii lakki jostain
ja käydä kaupassa myös

ja mitä kaikkee muuta, apua, miks päivä ennen vappuaattoa ei oo koskaan ollu näin täynnä tekemistä ennen

en tiedä

enkä tiedä oikeestaan mitä kirjottakkaan
kirjotinpa nyt vaan

ja pääsin sittenki eilen köllötteleen ja mulle luvattiin jopa vappupallo vaiks musta vähän tuntuu et se lupaus jää täyttämättä mut ainaki se harkitsi he he

jep nyt jatkan tätä mun muka kiireellisyyttä

ps. pliis kumpa huomenna olis ees vähän aurinkoo ja ei sadetta yhtään

baby i love you but sometimes i could stick a needle on your toe to make you understand

mä en jaksa enää lukee
en oikeesti yhtään

mä en jaksa sitä ettei miehet tajua
ja jos haluaa että ne tajuaa ni sit pitää vääntää kuvio rautaputkesta ja siltikin tuottaa ongelmia joten en edes jaksa yrittää selittää jotta tajuais

ihan oikeesti

en tiedä että oonko mä sitten liian vaativa tai vaikea tapaus

mahdollisesti molempia

mutta silti

haluan vaan uusia vaatteita ja kenkiä ja motivaatiota lukemiseen vähän enemmän, musta tuntuu että osaan jo ja turhauttaa siks lukee mut samalla pelkään etten todellakaan osaa tarpeeks

haluisin jostain harjotuskokeen eteen ni homma helpottuis, tietäis missä mennään

toisaalta sit vois tulla pisut housuun jos ei osais mitään

ja koska miehet ei tosiaan aina ihan oo naisten ajatusten kanssa samalla kartalla ni menen takaisin lukemaan ja turhautumaan, enkä lähde kainaloon köllöttelemään

ai että

you give me something

mä haluaisin lenkille mutta ei, olen kipeä

mä haluaisin istua ulkona ja nauttia auringosta ja syödä mansikoita mutta ei oo vielä tarpeeks lämmin

en ollu ees marssimassa tänään
ehkä ekaa kertaa sen jälkeen kun alotin partion niin olin katsomassa sivusta koska en halunnu kipeenä marssimaan

mulla ei oo edes kuumetta
kökköinen olo vaan

ja haluan oman kodin ja oman jääkaapin ja keittiön ja sohvan

ja haluan katsoo leffoja toisen sylissä ja hups nukahtaa siihen

opiskelupaikkakin olis hyvä saada mikäli haluaa myös sen oman kodin

en mä tiedä inhoon flunssaa ja inhoan sitä että unohdin mun huulirasvan laurille ja kai mun siis pitää se hakea koska mun huulet huutaa täällä perkelettä

mutta kesä tulee, se tulee niinku aina ennenkin

It's in the abc of growing up

katselin eilen taas vanhoja kuvia ja aloin miettiä että mitä mä antaisinkaan siitä että saisin taas olla lukion ekalla ja elämä olis helppoo ja vastuukin olis niin paljon pienempi

tietty sit multa myös puuttuis asioita joiden takia en vaihtais nykyistä pois ikinä

mut silti, se ajatus että vois mennä sinne takas ja niihin koeviikon aamuihin kun aurinko paisto ja ikknan edessä oli hyvä istua

tuntu että elämä on kaunista ja hyvää

onhan se nytkin, myönnän, ei mulla oo valitettavaa

sillon se oli eri tavalla

sillon mä osasin jotenkin ajatella erilailla

ei pitäis kasvaa aikuiseks

and I was made for you

no mutta onpas taas yllättävää että oon tähän aikaan koneella vielä

mutta olin kuitenkin tänään harkoissa vähän kökköisen ääneni kanssa ja harkat oli kivat, joskin pitkät

ja olin myös lenkillä

lukenut en oo sivuakaan mutta mä otan sen huomenna kiinni kun mennään kirjastoon lukeen ja sitten siitä töihin
ja sama setti tiistaina plus joku palaveri hmm

keskiviikkona aattelin ottaa vähän lunkimmin MIKÄLI saan luettua tarpeeksi nyt huomenna ja ylihuomenna että riippuu ja roikkuu ihan siitä tämä.

Haluisin kauheesti ostaa mekon mut aattelin et odotan nyt sit vaikka väkisin toukokuulle ja ostan sen vasta sitten, tavoitteena olla pari kiloo pienempi................................................... voi kumpa mä pitäisin pääni kerrankin tässä asiassa

ainakin huomenna mennään äitin kanssa reippaileen kans

tänään lenkillä tuli hetkellisesti sellanen olo et kyllä kaikki järjestyy, asioilla on tapana tehdä niin as we all know, kesä tulee ja mä oon onnellinen ja kaikki on ihan hyvin

ja ps. brandi carlile, you made my day

I climbed across the mountain tops
Swam all across the ocean blue
I crossed all the lines and I broke all the rules
And baby I broke them all for you
Oh because even when I was flat broke
You made me feel like a million bucks
You do and I was made for you

- brandi carlile

it's nearly summer, eh?

joka keväinen ongelma:

mitä puen päälleni kun lämpenee oikeasti kunnolla

ja etenkin

ONKO TARPEEKSI LÄMMIN BALLERIINOILLE

luulen että menee taas shoppailuks, etenki ku on loistava tekosyy

so long,nyt kirjastoon

these days

mitä tein tänään:

heräsin
olin töissä
oli kiire
kaikki halus jäätelöö
toisaalta oli aika lämmin
tosi lämmin
sitten istuin puoli tuntia jokirannassa

sitten menin kirjastoon ja luin

eli periaatteessa mun päivä jakautui töihin ja lukemiseen

ja sitä se tulee nyt sitten olemaan

voi itku

huomenna saan vaan lukee ( "saan")
ylihuomenna ja yliylihuomenna ja yliyliylihuomenna mun tarvitsee jakaa taas päivä kahtia.

ja miks just nyt kun on ihanat säät tullu

voi kikkare miks kaiken täytyy olla kii siitä pääsykokeesta

olis hienoo olla kaunis ja vahva ja ihana mut entä sitten kun peilistä katson vaan mä

siis en ymmärrä itseeni

oikeesti musta tuntuu että mun pitäis ottaa pieni time out nyt kaikesta, koko elämästä ja miettii moni asia läpi

mun pitäis tyhjentää pää

ennen kaikkea mun pitäis ryhtyä olemaan vakaa

mulla on taas maailman paskin tyttöystävä- fiilis ja senkin takia haluisin time outin ajatusteni kanssa koska mä en vittu ansaitse seurustella kenekään kanssa jos oon tällanen ja mua itkettää koska tällanen mä vaan olen ja mä kyllä sanon aina suoraan jos jotain tunnen ja se aiheuttaa sit välillä sitä et oon paska tyttöystävä koska olis hieno taito joskus vaan tuntea asioita ja sanoa sitten vaan vaikka sisällä kiehus sata astetta, että " ei se mitään, tietenkin se on ok, mene vaan, tee vaan, ei se mitään ALLT BRA" koska yleensä puolen tunnin päästä asia on ihan ok mut ei ku mä oon sellanen et pakko sanoo heti ding ding idiootti minä

saatana mua

inhoon itteeni

haluun muuttaa pieneen kaninkoloon ja itkee siellä


mua kiroiluttaa, itkettää, väsyttää ja mun pitäis lukee lisää

tästä tuu mitään

ilman sinua, olen lyijyä

oon ollut hirmuisen hyvällä tuulella viimiset pari päivää

vaikken oo edes tehnyt paljon mitään
tai ehkä siks just oonkin ollut

katoin äsken dokumenttia miehestä joka käveli nuoralla world trade centerien välissä joskus vuonna -74 ja se oli hyvä dokumentti, siitä tuli jotenki jännä olo

että joku oikeesti uskaltaa tehdä jotain mikä tuntuu melkein kenestä vaan mahdottomalta ja toteuttaa haaveensa
vaikka sitten sen haaveen siitä että kävelee 400 metrin korkeudessa ilman mitään turvavälineitä

mua huimas pelkät kuvat


mut niinhän siinä lopussa sanottiinkin että pitää uskaltaa vähän kapinoida,
rikkoa sääntöjä,
tehdä mikä tuntuu siltä että se on tehtävä

aika hurjaa kieltämättä

huomenna aion lukea kolme ja puoli jäljellä olevaa artikkelia pääsykoemateriaalista ja sit oon lukenu koko vinon pinon kaks kertaa alusta loppuun

kun vaan menis nukkumaan ensin tästä ja nukkuis kunnolla

ps. näin unta että mun lähes uudet kengät oli hajonnu ja lauri sano että oon kieroutunut jotenkin kun yleensä ihmiset näkee pahoja unia maailmanlopusta mut en mä, mä näen unta kengistä joihin ilmestyy reikä

mut en mä sanonut että se uni oli paha!


pps. mut siis, olihan se paha uni oikeesti.

i'll tell you stories bruised and blue

taas kotona ja silmät painaa tonnin

oon ollu pihalla ja ihan ulkona kaikesta ja ehkä myös itsestäni enkä oikein tiedä miten saisin itteni hereille tästä horroksesta ja niin

enkä halua että poikaystäväni täytyy juuri tänään olla kiukkuinen

enkä pidä siitä että sen erään piti taas jollain tapaa olla kuvioissa kun mä olin poissa ja saatana, anteeks vaan joo tiedän mustasukkaisuus on tyhmää mut en mä oo mustis

mä en vaan tykkää siitä

niin helppoa se joskus on



olisikin

i am nothing without you

mun pitäis lukee ja lukee ja lukee ja opiskella

osata ja olla hyvä
pärjätä ja näyttää kaikille

mut kaikki mitä mä teen on itken ja ahdistun
tai toisinpäin

tuntuu etten riitä
ettei musta ole riittämään kun ihan muutamalle ihmiselle

niin

laurille ja muutamalle muulle

tuntuu että mä en ole tarpeeksi

oon itkeny viimisen viikon aikana enemmän kun viimisen kahden kuukauden aikana
ollu ihan laidasta laitaan koko ajan

ja olisin varmaan jo pieniä paloja lattialla ellei se yks ois pyyhkiny mun kyyneleitä ja pitäny sylissä
sanonut että mä pärjään ja mä olen tarpeeksi ja enemmänkin ja että se pysyy siinä vaikka mikä olis ja pristäny hassuilla jutuillaan ja söpöillä ilmeillään

ja jossei se välittäis musta niin ku välittää ni en mä varmaan olis tässä kokonaisena kirjoittamassa tätä

se on onnea että on joku joka rakastaa

ja ehkä tää tästä kun aurinkoiset päivät lisääntyy
ehkä mä saan itseni uskomaan että mä olen tarpeeksi juuri näin

ja ehkä mä en sano ehkä vaan sanon että kyllä tää tästä,

kyllä tää tästä.

sä oot nähnyt mut
mustelmat ja arven jokaisen
sä oot nähnyt mut
valvotut yöt ja painajaiset
sä oot nähnyt mut
rakastanut vaikka ansainnut ois en
sinä olet parasta mitä on sattunut

- egotrippi

and the ocean and sun are always there to make you happy if you're feeling scared

ensi viikosta lähtien:

1. aloitan lenkkeilyn, ihan oikeasti ja pakotan itseni lenkkeileen ainakin kesäkuuhun asti säännöllisesti.
2. aion lukea kaksi kertaa viikossa pääsykoemateriaalin läpi, jos en kahdesti nii puoltoistakertaa ainakin
3. aion joka viikko tehdä pääsykoemateriaalista omat muistiinpanot ja etsiä pääkohdat tekstistä
4. lopettaa tän itsesäälin, "olen ruma ja ällö",( mitä oikeesti tällä hetkellä olen) ja aloittaa tekemään asialle jotain.
5. en tuhlaa rahaa niin riemukkaasti.

nyt mä sen päätin ja nyt tää tapahtuu piste.

you pick me up no matter where I fall

miksi kevät on aina hankalinta aikaa jotenkin
tai se menee aina niin nopeesti

tai siis kevät on ihana, tietenkin, aurinko ja lämpiävä ilma ja sulava lumi ( ei loska, hyi)
mut siis kaikki tyhmät asiat jotenkin kasaantuu aina keväälle ja tää aika just ennen kesää on ihan kamalaa yleensä
en ymmärrä

haluan vaan olla enkä miettiä mut eiks just nyt tietenkin tapahdu kaikki ja kaatuu päälle

tai ei ees kaadu oikeesti
hetkellisesti tuntuu vaan siltä

oon tihrustanu itkua kerta jos toinenkin viimisen viikon aikana, typerästä ja ei niin typerästä ja perjantaina sain ihan hervottoman itkukohtauksen ja onneks mulla oli joku joka piteli kiinni ja suukotti otsaa

mut se helpotti, en oo itkeny niin pitkään aikaan

joskus on ihan hyväkin itkee ihan typerästä
vaikka sitten siitä että maito kaatuu pöydälle

tänään oli hyvä ilta kuitenkin
en miettinyt mitään ja se yks hömppäili kaikkee ja nauratti mua ja olo parani niin paljon

ps. en tykkää ipodista ja itunesista yhdessä, en osaa yhtään tehdä mitään ja mun ipodissa on mitä musaa sattuu, pöh



pps.
you pick me up no matter where I fall
(no matter where I fall)
you hold me in your arms
forgive me when I'm wrong

ja multa katoaa kaikki sanat

ja nyt kun tää kaikki onkin totta

niin multa on joskus viety reilusti yli puoli vuotta mun elämästä
ihan turhan ja tyhjän ja kirjaimellisesti olemattoman takia

mä oon tuhlannu sen johonkin mitä ei ole
kaikki tunteet, kaikki tuhlattu

onneksi mä säästin sen suurimman tunteen sille joka on oikeasti lihaa ja verta ja joka on aina mun vierellä ja on ihan takuulla olemassa juuri niinkuin mä sen tunnen eikä se oo mitään muuta

onneksi mulla on lauri ja onneksi mä rakastuin siihen ensimmäisenä koskaan, onneksi se edes pitää tän hullun maailman kasassa kun tietää että pala menneisyyttä onkin iso paha valhe



eilen musta tuntui että mun pää ei kestä tätä
tänään mä jo tiedän että se kestää
tää vie vaan aikaa vähän
anteeksi, sitä mä en tiedä millon pystyn antamaan tän anteeksi
tai täysin ymmärtämään
ainakin tarviin selityksen, jestas, mä niin tarviin selityksen
vaikkei sellaista edes olis
mä tarviin selityksen sille koska periaatteessa mun elämästä on nyt pyyhkästy pois yksi ihminen



ja loppujen lopuksi sillä ei oo siltikään mitään merkitystä enää mun elämälle, muuta kuin se että sitä aikaa mikä siihen kaikkeen meni,
se mitä kaikkee pahaa siitä aiheutu, it was for nothing



ja sitä kun ei tuo mikään anteeksipyyntö eikä sovittelu takaisin

you would have the best of me

oli laiva
oli ruka
oli kivaa

mitä nyt tietty jotain kränää vähän ja pari pahaa sanaa mitä niin usein tulee kun isolla porukalla mennään

mutta muuten oli kivaa

enkä osaa nukkua ens yönä yksin, heräilen varmaan taas sen sata kertaa yön aikana niinku nykyään niin usein kun nukun yksin ja nyt etenkin kun on ollut toisen kanssa niin hirveesti

hassua tämä rakkaus

en tiedä mistä kirjoittaa kauheasti enempää koska pää on tyhjä kun oon niin väsynyt,
paitsi että faking vr ja koko ajan myöhässä ja päin helvettiä kaikki ja sen vielä ymmärtää ettei säitä voi hallita tietenkään mutta aina vois tietty panostaa tiedotukseen, kuus tuntia keskellä yötä tampereella makso meille yhden mökkipäivän ja vitsi se väsymys maanantai-iltana

ja takasin tullessa seistiin jossain pellossa moottorivian takia jonka aiheutti VESI, ja kun suomessahan ei koskaan sada tietenkään että se tuli niin yllärinä, että vr- venaa rauhassa pätee kyllä jees

huoh että näin

here we go again

inhoan kaikista eniten sitä jos äiti suuttuu mulle

argghghghghghghghg

silloin musta tulee aina ihan kakara itsestäkin perkele

en tee mitään enää oikein oikeesti

haluisin vaan elää omaa elämää niinkuin itse haluan koska itse siitä olen vastuussa myös

.

so I'll fall back in line but I'm warning you we're growing up

oli maailman oudointa eilen nukkua taas yksin,
olisin ottanut minkä vaan hengittävän ja lämpöisen viereen

jotenkin tottuu niin helpolla siihen toisen painoon vierellä joka yö

mutta enää viikko rukaan, jee!

mulla on ollut niin hassu olo koko päivän tänään
ihan niinku olis jonkun uuden kynnyksellä
vaikka en oikein ymmärrä että mikä se uus nyt olis ja miks se olo on vallannut mut tänään

oon kauheen herkällä päällä
onneks kukaan ei oo sanonu mitään loukkaavaa koska varmasti olisin itkenyt
mut sama toisinpäin että olisin varmaan nauranut hillittömästi jos jotain superhauskaa olis tapahtunut

ihan omituista

mun tekee mieli kirjottaa pitkästä aikaa omia juttuja

taidanpa tehdä sen

ps. uus löytö, brandi carlile

voi rakkaus

sweet dreams are made of this

vuosi meni niin nopeesti
oikeesti vuosi on kuitenkin aika pieni aika
vaikka se joskus tuntuu kokonaiselta ihmiselämältä

maaliskuussa tulee okl:län materiaalit ja sit alkaa taas opiskelu, pakko hoitaa homma kotiin et voi kesän viettää ihan stressittä

pelottaa et osaankohan enää kirjottaa
kävin norssissa yks päivä ja kun vanhat opet kyseli et mitä meinaan ja kerroin niin ne oli kaikki kovin ylpeitä ja ihan varmoja et pääsen sisälle ja kerrankin haluisin uskoo et tähän musta on, on ihan oikeesti koska tätä mä taidan oikeesti haluta

ja hei btw lumi on ihan kivaa mut joku raja silläkin vois jo olla et kuin paljon sitä sataa vuorokaudessa, sitä niinku vaan pyryttää ja pyryttää

roosa ja tara on niin söpöjä ku ne tulee aina aamusin jos oon jääny laurille nukkuun ni mun viereen ja sit ne tuhisee ja mönkii ja eilen roosa nukku meijän välissä ku katottiin leffaa ja se oli ku pieni lapsi

niillä on kauhee ikävä niitten mamia vissiin

ja niin, tosiaan tein eilen keskellä yötä laurille lättyjä
ja aamulla väsytti

mun pitäis ehkä opetella sanoo ei useemmin

toisaalta mun teki ite kans mieli lättyjä ni silleen

haluan jo kesän oikeesti ja ps club for five <3

musta tuntuu että tää on sitä kuuluisaa tasapainoa

mä en pidä mustasukkaisuudesta
en siitä miltä se tuntuu
enkä siltä mitä se tekee ihmiselle

en tykkää olla mustasukkainen
enkä tykkää olla se josta ollaan mustasukkainen
en tehdä ketään mustasukkaiseksi
enkä että mut tehdään mustasukkaiseksi

ja aika hyvin mulla meni ensimmäiset kahdeksantoista vuotta mun elämästä
harvemmin koin mustasukkaisuutta kenestäkään ja ajattelin hyvin naiviisti ja ylpeästi että hei, ehkä mä olenkin ihminen joka ei jaksa potea sellaista

kunnes sitten tapasin sen ketä rakastan ja kyllä, väitän nyt ekaa kertaa että jos on sellainen kun mä olin, viis veisasin missä ketäkin meni ja mitä teki ( tässä kohtaa huomautan että monesti siinä kävi niin että mua sattui kun näin tein) , ja yhtäkkiä huomaa omistavansa mustat sukat valkoisten päällä niin kyllä, se kertoo jotain siitä kuinka paljon enemmän se kyseinen ihminen sulle merkkaa. Eli ehkä, ja vain ehkä, mustasukkasuus ei ookaan ihan niin pahasta jos se on osoitus välittämisestä ( huom, ei omistushalusta, vaan v-ä-l-i-t-t-ä-m-i-s-e-s-t-ä, isoista tunteista ja kaikesta siitä väliltä). Kai se on ok niin kauan kun se ei pilaa mitään eikä siitä ns kärsi kumpikaan liikaa. Kun se on vain joskus ja hyvästä syystä, joka sitten onkin tosi huono kun ajattelee järkevästi ja omilla aivoillaan.

Ja ei, mä en todellakaan tiedä miksi halusin kertoa tämän asian klo 23.27 keskiviikko- iltana. Tai että mistä koko homma edes tuli loppujen lopuksi mun mieleen.

Tai no tiedän mistä, joo, ärsyttää et miks ihmisten jotka ei oo ollu osa jonkun ihmisen elämää viimiseen ties kuin moneen vuoteen, tyyliin puhunukaan mitään, pitää yhtäkkii koittaa hivuttautuu takas, ihmettelenpä vaan. Mut tällä kertaa päätin kirjoittaa tänne ja lukee tän tekstin jos tulee joskus taas hetki kun silmissä sumenee ku näkee vaan mustaa, joskin toivon et mun mustasukkasuus pysyy tällä terveellä tasolla. Oikeastaan mulla ei oo edes mitään syytä olla mustis, ehei ei ei, aj todellakin tiedän ettei mun tarvii olla,

mut hei,
mä oon tyttö
totta helvetissä mä nyt jostain oon mustis joskus kun sellanen tilanne tai ihminen eteen sattuu


nii ja ps. mun mielestä siinä on tosi paksu raja missä menee mustasukkasuuden ja luottamuksen puutteen raja, mun mielestä niistä ei voi ees puhuu samassa lauseessa. Ne ei kulje käsi kädessä, ei mun mielestä. Mä luotan toiseen puoliskooni täysin 150 prosenttisesti, mustasukkasuus johtuu vaan jostain mielentilasta tai satunnaisesta ihmisestä tai tapahtumasta, en edes oikeasti tiedä mistä. Ne on vaan hetkiä, sitä en taas ymmärrä jos joku on mustis ihan koko ajan ja joka hetki. Ei, sit on jotain vialla. Jos on sairaalloisen mustasukkanen eikä oikeasti edes tiedä syytä niin kannattaa eka katsoa peiliin ja miettiä olisko syy siinä ettei luota itseensä.

joo dr.minna menee nyt nukkumaan, guudnait



ps i love you

and maybe someone just did open the sky when i wasn't watching

miten voi olla mahdollista, että tänään aamulla teki mieli pysäyttää kaikki aika maailmasta hetkeks että ehdin miettiä mitä haluan

ja nyt illalla, mä tiedän päivänselvästi ja hyvin kirkkaasti mihin luen ja mitä luen?

toivon että tää kirkas kuva säilyy seuraavat viis kuukautta ainakin eikä oo vaan tän illan juttu


huh helpottaa

jos joku avais taivaan ja näyttäis tien

mutta mitä mä teen tulevaisuudella jos en tiedä mitä sillä teen?



mä en tiedä enää mitä haluan opiskella, en tiedä mikä haluan olla isona, en tiedä ja se ahdistaa mua

tai no luulen tietäväni ja se on ihan muuta kun oon niin kauan halunnu mut se tuntuu oikeelta silti siitä huolimatta ettei se ookaan se mistä oon haaveillu viimiset neljä vuotta

ja miks pitää aina opiskella, miksi miksi oi miksi

miksi musta ei vaan voi tulla jotain, miks joku ei voi näyttää mulle viis vuotta eteenpäin et mitä oon päätyny lukemaan ettei mun tarvitsis miettiä täällä päätäni puhki

ja kaikki olis niin paljon helpompaa jos mä osaisin yhtään matikkaa

mua ahdistaa niin pahasti ja kevät tulee liian kovaa vauhtia ja kohta mun pitää tietää oikeesti

oh take me anywhere

mä haluisin niin paljon jo harkkoihin, mun on ikävä tyttöjä ja juoruja ja laulamista siinä sivussa

olis niin siistiä alottaa vihdoin ne laulutunnit joista oon haaveillu ties kuin kauan mut mistä esim taion aikaa? iskä saattais tukee rahallisesti tässä asiassa koska mulla ei kyllä itellä olis varaa nyt maksaa niitä mutta se olis vaan niin valtavan hienoa jotenkin

ja niin siis torstaina olis harkat mutta mulla on ehkä sittenkin töitä ja en halua, mä haluan vaan että pääsen harkkoihin ja tää on niin väärin kun sen vuoron ei eka edes pitänyt päätyä mulle

jotenkin siinä taas kävi niin, voi pöhkö mua ku ei voi pitää kalenteria koko ajan ja joka sekunti mukana

ja iskällä oli kivaa ja oli kiva tulla myös kotiin vaiks olinkin vaan pari päivää pois mut se tuntu pidemmältä ajalta

ja ei mulla kai muuta oikeastaan

paitsi the smiths- there is a light that never goes out

there's a place I'd like to go somewhere out west

vitsi suurin osa hyvistä kuvista on noiden kameralla että näin,pitää lisää niitä kun saan cd:n joskus,

mut toi eka oli kyl mun taidonnäyte.................................


mun koneelle ei oikeesti mahdu kuvia pahemmin ni en viittiny sit lataa alligaattoreitakaan mut ne on tulossa heti ku saan tyhjennettyy kaikkee turhaa muuta koneelta!

ja ps vähän mun maha näyttää isolta tossa toisessa kuvassa, jeah, vois vähän alkaa harrastaa liikuntaa lisää

there's nothing like you and I

tänään oli niin kiva päivä vaikka hetken ajattelin aamulla että apua tuun olemaan maailman väsynein kun soitettiin että tuunko eskariin sijaistamaan taas
mutta ei, sain kahvia tarpeeks ni hyvin meni ja oli kivaa jee

ja oli jotenkin niin hyvä olo koko ajan ja laurikin oli niin paras tänään ja vaikka se ison osan ajasta vaan sääsi uutta tietokonettaan ja mä katoin huippumallia ni puhuttiin kauheesti kaikesta huolettomasta ja mulla oli niin hyvä olo ja nauroin niin paljon ja vitsi rakastan sitä ihan mahdottomasti

ja huomenna pienet menee luisteleen ja keskiviikkona ne menee uimaan eli jee liikuntaa, vähän kammottaa tietty taas nää pari pitkää päivää mut ihan hyvä vaan, en valita yhtään kyllä koska loppukeväästä en tee töitä vaan LUEN.

kova lupaus, tiedän

mut eipä oo vaihtoehtoja kauheesti iik

ah mä olen niin onnellinen just nyt vitsi jee

ja nyt kuuntelen kaikkii biisejä joita kuuntelin joskus ja haaveilin just tästä tunteesta ja mulle tulee näistä niin hyvä mieli vaikka näis on ehkä vähän kierot sanat mut silti

love

and

this too

nii ja the notebook on myös ihana

syli tuntuu kodilta

tää on nyt vähän paha juttu
että fazerina on niin hyvää

--

ja mun pitäis siivota, vähän onneks vaan,
pitäis kattoo tavarat täks illaks ja huomiseks
miettii et mitä puen päälleni kun taas on siperia-lämpötilat ulkona yeah

ja haluan jo harkat takaisin, haluun harjotella uusia biisejä

ja voisin mennä ostamaan sen tietokoneen koska mun kovalevy alkaa olla niin täynnä etten saa enää kuvia ladattua. JES. en tiiä miten se on ees mahdollista ku puhutaan mun tietokoneesta. ja en osta ulkoista kovalevyä koska ostan kuitenkin uuden koneen niin en pidä sitä järkevänä.

ehkä siirrän kuvat taas laurin koneelle ja se hajoo taas ja sit en ikinä saa niitä kuvia, he he

nyt menen siivoamaan

mut mussa ei oo mitään uutta

mä voisin jäädä lumeen makaamaan
lakata tuntemasta

mitään

mä voisin antaa tuulen haudata mut pieniin lumikiteisiin
mä voisin jättää sydämeni sinne kaiken alle

mä voisin nukkua sata vuotta
olla kuin ruusunen
ja odottaa

mä en

mä en tahdo puhua
mä en tahdo itkeä

mä haluan vaan että mua rakastetaan

darling, i love you

oli florida, oli ihanaa
oli uusivuosi, eikä oikein mikään mennyt oikein

kyl tää tästä taas pikkuhiljaa, ainakin sovittiin että ens uutena vuonna ei kikkailla mitään vaan ollaan alusta loppuun yhdessä ettei tuu surku ja kiukku

eilen oli paljon parempi jo ja tänään oli kaikki taas täysin hyvin ja nyt kaikki on taas niinku pitääkin
koska tänään oli taas ihan normaalia älytöntä tonttuilua ja mua nauratti taas kauheesti ja sitä kans ja oli kaikkein paras olo kun sai olla toisen kainalossa

ja sovittiin yöllä että tulee vielä monta, monta uutta vuotta jotka ollaan yhdessä ja piste.



koska sitä vain rakastaa pahoinakin päivinä
silloin ehkä jopa vielä lujemmin