I promised you the world again

Lontooooooo lontoo lontoo lontooooo

joo oli meillä kivaa ja tehtiin vaikka mitä ja ostin itseni vararikkoon mutta kerran sitä eletään- tai kahdesti niinkun eräs viisas ihminen totes.

Ostin myös musiikkia ja sit titanic-dvdn ! Oon niin ylpeä että löysin sen ja se makso 3 puntaa että hohhoijjaa kiva kallis suomi.
Ainut kamala asia on nyt et pitäis purkaa kassit enkä halua ja pestä hiukset ja pukee ja sit mennä näkeen se ketä oon ikävöiny aika hurjasti koko viikon.


oikeesti ps. i love you -soundtrack on maaginen.

joo mutta nyt menen kyllä
!

tällaisia päiviä

Miksi pakkaaminen on aina yhtä hankalaa, en tajua sitä. Ikinä en tiedä kuinka monta tunikaa ja kuinka monet farkut ja t-paidat ja neuleet ja hupparit oivsdjgfohbfghjb äää. Pitää skarpata nyt.

Kirjotin tähän äsken tosi pitkän tekstin siitä miten mua joskus rasittaa se että ihmiset aloittaa kaikki, SIIS KAIKKI, keskustelut tyyliin sillä lauseella että " arvaa mitä me tänään murun kanssa tehtiin" ja siis eri asia on että jos kysyisin että mitä kuuluu mutta ei, kun tää tulee ihan kysymättäkin kaikki aina ja esim tänään ei ollut sellainen hyvä päivä sille. Ja joo tottakai ite teen sitä siinä määrin että lähetän yhdelle tietylle ystävälle viestiä jos jotain mainittavaa sattuu niinku sekin lähettää mulle, mutta en muuten mielestäni jokaisessa lauseessa mainitse tota yhtä, vaikka joskus oikeesti on sellasia päiviä että pää on todella täynnä sitä ihmistä ja haluis vaan selittää siitä mutta mä koitan säästää ihmisiä ympärilläni edes joskus.

Ja siis joo ihastuminen ja rakastuminen on ihanaa, tietty siitä on aina hyvä kuulla mutta oikeesti, joidenkin ihmisten kanssa on rajansa kaikella. Eniten harmittaa sellanen että ensin tulee 10 liuskaa tekstiä siitä mitä kullan kanssa tuli tehtyä ja sitten kysytään että mitä kuuluu, ja kun kerron omia kuulumisia ni totaalinen ignooraus koska OMA KULTA TEKI MUUTEN JUST NÄIN JA NOIN ja olis ehkä voinu jättää vaan kysymättä ne mun kuulumiset kun ne niin paljon kiinnosti.

En tiedä miksi mua ärsyttää tää koska tiedän itse puhuvani paljon tosta höntistä (vaiks mulle on sanottu et puhun kuulemma maksimaalisen vähän ja ehkä hyvä niin) ja siis tietty kun välittää toisesta niin puhuu, yhtä lailla puhuu ystävistään ja siitä mitä ne teki mutta niinku sanoin, rajansa kaikella.

Joo en tiedä mistä tää tuli mut kevennetään vähän etten kuulosta ihan angstilta; OLKAA ONNELLISIA JA IHASTUKAA JA RAKASTUKAA JA KERTOKAA SIITÄ YSTÄVILLENNE, mutta pliis, kohtuuden rajoissa per ihminen. Tai olkaa sit edes vastavuoroisia ja kuunnelkaa jos joku toinen kertoo omista jutuistaan, puhu se sitten vaikka säästä tai poika-/tyttöystävästään.

I've found a way, a way to make you smile

Ja voisin kertoa siitä hymystä
siitä typerästä hymystä jota en vaihtaisi mihinkään
ja voisin kertoa siitä tavasta jolla suukotat sata suukkoa
poskipäihin
otsaan
leukaan


samalla kun mä juttelen omiani ja pohdin ahdistavia asioita

tai tietenkin myös siitä päivän ensimmäisestä halauksesta
siitä ensimmäisestä tuijotuksesta

siitä miten voidaan istua eri puolilla huonetta ja olla silti lähellä,
tai myös siitä voisi,
miten joskus pysähdyt kuuntelemaan sitä missä rytmissä mun sydän takoo

ja kuinka kovaa se hakkaa aina kun sä olet 10 metrin säteellä.

Tietenkin voisin kertoa myös siitä
miten pidät mun päätä sylissäsi ja nojaat seinää vasten
tai ehkä myös siitä miten halaat tiukasti kun koitat tehdä asian selväksi
tai sitten niistä sinisistä silmistä
ja mustista ripsistä joista voisin olla kateellinen

mutta ehkä kuitenkin
kaikesta tästä huolimatta voisin vain kertoa

miten menetetty tapaus mä olen.

ps. jääkarhu olis kiva

make it somehow all seem worth while

Iltaa, meille piti vielä kaksi tuntia sitten tulla yli 10 ihmistä mutta nyt en tiedä tuleeko yhtään koska kaikki on vähän hitaita tänään ja siis siksi istun kirjoittamassa blogiani koska alle tunnin päästä riennän viihteelle ja sitten saan nukkua yöni sen vieressä joka vie ihan kaiken pahan pois mun päästä, vaikkei siellä mitään pahaa kauheesti olekaan nyt.

Mietin tänään junassa kun tulin pois iskältä että mun koko viime vuosi oli 68 prosenttia sydänsurua, ikävää, ketutusta tai harmistusta, tai stressiä ja loput oli sellasta mukavaa olotilaa. Ja siis oikeesti viime vuonna ei ollut kun tasan ehkä kolme sellasta viikkoa ettei kertaakaan tuntunut että koko maailma putoo päähän, eli viime vuosi oli jotenkin vähän huono. Siksi se sai mut miettimään sitä, että oon jo tän vuoden aikana ollut kauemmin onnellinen putkeen kun viime vuonna varmaan yhteensä. ( okei vähän pitää liiotella mut en liiottele kyllä kauheesti ! )

ps. koitan vähentää huulirasvan käyttöä mutta tulokset ovat todella heikkoja

and you can't be close enough unless I'm feeling your heart beat

Oon iskällä ja koitin nukkua pitkään kun muut lähti kouluun ja töihin mut ei siitä mitään tullut sit kuitenkaan ja tuijotin canalilta jotain leffaa kunnes tulin koneelle ja aloin selaa kaikkii musiikkitiedostoja mut nyt sekin tylsistyttää.

Juu ja pikkuveljeni on sitten saanut rummut. Guutbai rauha ja rakkaus.

Sit iskä kyseli et mihin oon miettinyt nyt sit hakee ja mua ahdisti taas koska mä haen vaan yhteen paikkaan minne on vaikee päästä, mutta tosiasia on ettei mulla oo mitään muita ammattihaaveita ollut viimiseen neljään vuoteen ni en tiiä. Ja joo aina on olemassa amk mut jotenki yliopisto kutsuu mua enemmän, en tiedä miksi mutta näin se tekee. Ja ei siinä välivuodessa mitään pahaa oo, tiettykään, saisin miettiä uusiks että mitä teen elämälläni ja tehdä töitä mutta aaa ahdistaa kun en tiiä yhtään mihin muualle sitä hakisi ja niin ää. Ja haluun tavallaan muuttaa turusta pois ja tavallaan en vielä halua yhtään.

Mutta tiistaina sitten Lontoo. Enkä aio miettii kyllä yhtään opiskelujuttuja, toisaalta mulla on siinä kohtaa haut jo menny että eipä niitä enää pidäkään sillon miettiä.

joo huoh mulla on liikaa aikaa miettii asioita ja ahdistuu niistä

siin on helvetisti järkeä et on koko ajan ikävä

Kaikista erikoisinta tässä en tee mitään- fiiliksessä on se että tiedän tasan tarkkaan että kahden viikon päästä oon ihan hukassa jos mulla ei päivisin oo vielä töitä enkä tee muuta kuin ole ja ehkä käy lenkillä. Ehkä vaan haen ne pääsykoekirjat ja selaile niitä sitten ajankuluksi. Ainii ja onhan mulla ajotunteja sitten ni jotain rytmiä päivissä.

H a l u a n ruissiin ja provinssiin hitsin vitsi. Ruissiin nyt meen kuitenki mut provinssi tuottaa ehkä päänvaivaa. ps. the gaslight anthem on hyvä.

ps. en olis koskaan uskonut, että voisin olla näin tyytyväinen olooni
näin o n n e l l i n e n

ja että minä kaikista ihmisistä ikävöin jo päivän jälkeen

and i feel free

ENÄÄ SAKSA JÄLJELLÄ, eli käytännössä kirjotukset ohi koska saksaa en vaan kuitenkaan lue ja jos luen niin luen sitä just sen takia että mulla on tylsää tai sen takia koska haluan sittenki lukea ja luen sitä siis vain viikonloppuna.

Tää tunne on hieno, oikeesti. Varmaan räjähdän onnesta maanantaina. Mut suurin ilo tälle päivälle on se että enkku meni hyvin kuitenki sit ja että siitä huolimatta että luin uskonnosta tasan kaks kirjaa ajatuksella läpi niin se meni hyvin. Ainakin tuntuu siltä. Olin aivan paniikissa aamulla, mut kun sain sen paperin ni repesin nauramaan koska yks tehtävä oli sellanen mihin opettelin eilen kaiken ja sanoin siskolleni että sen mä ehkä osaan jos siitä kysytään.

Ja selvitin ehkä nyt et miks mun kurkku/suu sattuu. MULLA KAI PUHKEAA VIISAUDENHAMMAS. Viimeks se ei sattunu yhtään. Nyt sit piti just keksii puskee esiin. No buranaa vaan ja elämä hymyilee.

Mulla on nyt niin elävä olo pitkästä aikaa ja näen kohta myös sen erään paljon tykättävän ja vitsit tää päivä on kyllä niin hieno just nyt että jeeee.

ps. aamu lähti paljon leveemmällä hymyllä käyntiin kun soitin sille yhdelle aamulla, herätin sen ku se pyys, olin ihan yhtä typerää hymyä sen jälkeen ja sekin oli kiva fiilis. voi kumpa tää päivä ei loppuis

honey,

before the summer seasons,
i'll be in love

sä saat mut pyörimään ympyrää

Joo en tiennyt mikä kahvinkeitin on ruotsiksi ja toinen essee koski siis nimenomaan kahvinkeitintä. Mutta eipä tässä mitään siis, elämä voittaa ehkä silti.
Psyka meni hyvin, toivon että se pysyy nyt niissä pisteissä niin homma on kotona. Uskonto, arvatkaa vaan kuinka paljon mua voi hävettää sen kokeen jälkeen keskiviikkona. Voin ihan jopa kertoa ettei tarvitse arvailla; järkyttävän paljon.

Mutta mä olen onnellinen, en edes käsitä tätä, koska mä olen vaan koko ajan onnellinen, ehkä ahdistunut tästä kirjottamisesta mutta silti. Ihan ku olisin irti itestäni ja kattoisin katonrajasta omaa toimintaani.

ps. toisen ihmisen kanssa haaveilu on ihan huippua

psps. mut virallisesti nyt sit laitetaan laulaan papan ysikymppisillä. ohhh shit en haluu kiitos hei, sukulaiset on pahin yleisö koskaan

I know your fears and you know mine

Olipas mulla hyvä viikonloppu, en lukenut kylläkään pahemmin mitään, mutta totuus on se että mä en vaan enää jaksa,
mä olen lukenut historiani, psykani, enkkuni, ja mua ei oikeastaan enää nappaa tietää miten noi muut aineet menee, mä olen niin väsynyt tähän. Siksipä luen uskontoa vain tänään, huomenna ja ylihuomenna. Menee miten menee, se on vaan yks vapaaehtoinen reaali ja loppujen lopuksi, jos nyt niin ketuttaa, niin aina sen voi uusia. Mielummin mä vaan pidän itseni selväjärkisenä kuin luen kun sekopää ja sitten oikeasti sekoan. Thanks but no thanks.

Se on jotenkin hassua, miten se että nukkuu toisen ihmisen vieressä, miten se oikeesti lataa energiaa tai jotain sellasta. Tai se miten paljon paremmalla mielellä herää toisen ihmisen kyljestä tai herää siihen kun se suukottaa sun otsaa silmät kiinni ja sit vaan jatkaa nukkumistaan tai höpöttää hetken ja sitten vaan molemmat on hiljaa ja on niin hyvä olla.
Leikittiin sillä ajatuksella että matkustettaisiin jonnekin tosi tosi kauas, vähän lähti käsistä mutta aina saa onneks haaveilla.

Joo mutta nytpä menen vihdoinkin lukemaan sitä uskontoa.

If you want to see the world that's in me

Toivoisin jo että tää flunssa menis pois, tää on ollut nyt mulla melkein kuukauden. Haluaisin nimittäin oikeasti mennä lenkille ja urheilla muutenkin jotain. ( minä, joka vihaan juoksemista, haluan lenkille ? )

Huoh ja jotenkin en enää oikeasti jaksa lukea, nyt kun sain psykan kelkkaan niin tuntuu että noiden muiden kirjojen avaaminen on ihan ylitsepääsemättömän hankalaa. Siksipä en ole tänäänkään mitään pahemmin tehnyt
muuta kuin syönyt as always
ja puhunut pitkän puhelun hennan kanssa
haaveillut
meinannut nukahtaa mutta oon skarpannu ja olen yhä hereillä
ja haaveillut taas vähän lisää.

Mietin että jos mun englannin lukemiset olis siinä että katsoisin pride & prejudice:n enkunkielisillä tekstityksillä.

kannatan itse tätä ideaa suuresti



You were on my mind at least nine tenths of yesterday
It seemed as if perhaps I'd gone insane
What is it about you that has commandeered my brain?
Maybe it's your awesome songs or maybe it's the way
When I look at your face I can tell that you're not going to be stopping soon or even slowing down
- Kimya Dawson

But if I'm the one to give you all the answers

Mä olen tänään ollut ihan tokkurassa, niska kipeänä eilisestä, kirjotin huonossa asennossa. Olen lukenut, nukahtanut, lukenut ja todennut että nyt loppui, ei kannata enää. Plus että irrotin patterin palohälyttimestä, se ujelsi pienin väliajoin.

Mä en tiedä jaksanko enää jännittää. Enemmän mua ehkä jännittää perjantai, koska nyt mun on pakko siinä englannissa onnistua, nyt mä haluan ottaa sieltä sen E:n. Voisin siis lukea idiomeja niin että pää poksahtaa.

Kirjoitin tänään myös jotain omaa ja se oli kovin vapauttavaa, koska oon ollut ihan ruosteessa. Jottei mun pää hajoaisi niin menen laurin kanssa juomaan ne kupit kaakaota. Tai se juo kahvia kylläkin. Se saa olla mun oma hetki kun rentoudun ja unohdan hetkeks huomisen ( vaiks en tiedä voiko sitä oikeesti edes unohtaa unohtaa, siis seuraavaa päivää ylipäätään, oon ennenkin miettiny tätä, enkä tiedä vieläkään ?)


Tuntuu kuin viikot olisivat menneet ohitseni
ja minä seisonut tien reunassa peukalo pystyssä

olen tehnyt sängystäni kotini
asunut peittojen ja tyynyjen keskellä
jotenkin kaikki on turvallisempaa niin

en enää katso peiliin aamuisin
en harjaa hiuksiani
en pue vaatteita päälleni
en oikeastaan tee enää mitään

paitsi ajattele sitä
mihin tämä kaikki aika menee
kun ei todellakaan edes huomaa tekevänsä mitään

ja tuntuu kuin tunnit olisivat tänään juosseet edelläni
ja minä koittanut pysyä niiden perässä

en ole puhunut kenellekään moneen tuntiin
olen vain nukkunut kirjan kanssa

herännyt niska puutuneena

ja kaikki mitä nyt tahtoisin
olisi kupillinen höyryävää kaakaota

ja lisää unta.


ps. tätä on lukuloma

and I don't wanna fall to pieces, I just wanna cry in front of you

Jos omaan ahdistukseen vois käpertyä silleen ku pallon sisään ni sen pystyisin just nyt tekemään, koska tää ahdistus on kamalan suuri.

Mä luulin oikeesti että osaan kirjottaa,
että mä "meen sinne äikän esseekokeeseen ja tykitän kielikuvia" - mutta sitten mä meninkin lukkoon ja pissin ajotuksen kanssa täydellisesti, koska käytin kaks tuntia turhaan aiheeseen, josta en edes kirjottanut sitä esseetä, koska se ei toiminukaan, vaikka sen piti olla tajunnanräjäyttävä.
Joten sit kirjotin tosi huonon aineen ja nyt mua harmittaa,
itkin äsken koska mua ahdistaa niin paljon että sattuu
mua ahdisti tänään siellä salissakin ja aattelin että alan varmaan oksentamaan, en meinannu pystyä istumaan koska se kuvotus oli niin suuri.

Mä en halua muistaa tätä päivää.
Ja kiva kun äitillä on synttärit ja mä vaan olen kiukkunen ja ärripurri ja angstaan.

Sit kaikki sanoo et " ei se oikeesti menny niin huonosti, se vaan tuntuu siltä", mutta voin kertoa, että YTL:llän ihmiset on päästään vialla jos ne pitää noin lapsellista ja naurettavan huonoa tekstiä hyvänä. Mua suututtaa aivan järjettömän suuresti koko maailma nyt ja se että miksi mä olen näin tyhmä ihminen enkä siedä stressiä tämän vertaa,

angst kiitos hei,
haluan että se yks ottaa mut halaukseen ja pussaa tän olon pois multa ja kuiskii mun korvaan että kaikki järjestyy

koska nyt tuntuu ettei mikään järjesty

just brilliant

joo ei menny vahvasti.

mua harmittaa nyt niin suuresti ja isosti et jos en tänään itke ni sit multa on viety kyynelkanavat pois mun huomaamatta.

en halua kirjottaa enää mitään koskaan ikinä.

If I burn, then I burn for you

Ja en tiedä mikä tässä on pelottavinta;

se etten osaa olla edes kiukkuinen sille vaikka se tekee tyhmyyksiä
vaiko se että mua harmitti sen puolesta enemmän kuin koskaan varmaan kenenkään puolesta se toilailu

vaiko se että sitä harmitti mun puolesta
vaiko se että me itkettiin molemmat enkä edes tiedä mitä ja miksi mutta itkettiin

ja kaiken tän jälkeen mä silti haluan vaan pitää tiukemmin kiinni enkä todellakaan päästää irti siitä.

Eilinen oli omituinen, mä en oikein halua miettiä koko päivää, mikään ei oikein menny hyvin. Jotenkin mua harmitti koko illan yhden ihmisen kommentti mikä liitty taas ikään ja teki mieli vaan itkee sitäkin, koska en todellakaan tarvinnu sitä just siihen kohtaan.
Mutta jotenkin oon tosi huono itkeen nykyään mitään, oon jotenkin tunteeton joissakin tilanteissa. Ehkä se on defenssi, who knows.

Mut toisaalta sit kun itken niin se on hallitsematonta itkua mikä vaan tulee ja tulee ja tärisen koko ihminen.

Ja pitäis taas lukee, mutta äiti juoruaa puhelimessa eikä tästä tuu mitään taaskaan, mun usko on mennyt koko kirjotuksiin ja omiin kykyihin ja tekis mieli vaan huomenna jäädä nukkumaan äidinkielen kirjotusten sijaan ja angstaa loppukevät peiton alla.

Sit toisaalta haluisin vaan olla sen kainalossa ja olla puhumatta mitään ja vaan olla, koska sitä mä haluisin nyt, että saisin vaan olla, ilman että pitäis edes puhua mitään.

Niin ja heli tulee poikaystävänsä kanssa syömään, ihan kivaa mutta ei mun lukemisesta sitten taas tuu mitään kun on ihmisiä enemmän.

ja ps perkele, unohdin mun kameran anniinan luo ja ei hyvää päivää.

If you want to be alone here with me you must understand my weakness
- Laurel music

will you feel better, better, better

Päätin aamulla että tänään kirjoitan kaiken angstin vain oikeaan päiväkirjaan, kunnes muistin että olen kirjoittanut sen tosiaan täyteen ja tarvitsen uuden.
Elämä koettelee mua.

Totesin tänään, että psykologian kurssi numero kolme on ehkä mun lempikurssi. Se on helpoin, sanotte mitä sanotte. Sen mä osaan edes jotenkin. Muuten kaikki on vaan puuroa ja kauraa mun päässä ja se ei maistu eikä tunnu kivalta.

Tänään oon taas oikeesti opiskellu, oon ihan kirjotellu pienille lapuille asioita ( ja liimannut niitä oviin, äiti ei oikeen tykkää, mut se saa mut kestää hetken) ja analysoinut kysymyksiä ja lukenut alleviivauksia ahkerasti.

Ja silti keksin koko ajan korvaavaa tekemistä, mä voisin vaan syödä ja syödä ja syödä ja kohta syönkin kun äiti tekee ruokaa ja illalla meillä on taconyyttärit kavereiden kanssa että ei hyvää päivää.
Mut koitan välttää karkkia.
Ja onnistua siinä.
As if.

Katsoin eilen facebookissa ( kyllä, olen sen orja nykyään) videon missä oli phil ( se kiipes puuhun ja oli huono ja mua nauratti) ja oli hassua kuulla sen ääni ja se ah niin huumaannuttava aksentti jota en koskaan unohda. Joitakin ihmisiä tulee kaikesta huolimatta tosi usein ikävä ja se on harmittavaa.
Ja hei oon nähny sen viimeks puoltoistavuotta sitten, onpa hassua.

Meinasin eilen purskauttaa vedet suustani kun lauri tuli sanoon et niitten äiti oli muistuttanut että huomenna on naistenpäivä ja että sen pitää muistaa mua jotenkin, ja oon puhunu niitten äitin kanssa ehkä kaks kertaa ja hyvin vähän, mutta se tuntu kivalta.
Sit mä hennaa lainaten " tipun tuolilta" jos se oikeesti muistaa jotenkin mua huomenna.

Mutta mitäpä tässä muuta, kirjojen pariin. Taas. Kerran.

Onko pakko?

wasted face that swallowed time

Noniin nyt mä sitten pääsin takaisin tähän vuoristoratailuun, joka kestää varmaan sen kaks viikkoa tässä nyt ainakin.
Tänään luin ihan iloisesti mut mä en tuu muistamaan psykasta kaikkea olennaista, enkä varmaan edes tarpeeksi kaikkea olennaista, koska sitä asiaa vaan on liikaa mun pienille aivoille jotka on turhautunut nyt koko aineeseen kiitos vaan.

Oon kaiken lisäks pettynyt itteeni, etten oo saanu kunnolla aiemmin niskasta kiinni. Ja nytkin ote on vähän haparoiva. Okei oon eilen ja tänään varmaan opiskellu enemmän kun koko lukuloman aikana yhteensä mutta mutta juu. Tulokset on aika hataria. Varmaan itken omaa tyhmyyttäni koko kevään ja häpeen ja tunnen syyllisyyttä ja oon silleen "idiootti", koska se mä olen kun en voi yhtä helvetin puristusta jaksaa lusmuilematta.

Tota uskontoa mun pitäis kai koittaa tässä myös lukee, mut minkäs teet kun psyka on viikkoo aikasemmin ja siinä on tarpeeks kerrattavaa muutenki ilman että alkaa sotkeen sinne väliin vielä sitä uskontoo. Toisaalta en sitten tiiä ehdinkö lukeen kaiken uskonnosta ja kertaamaan, että heihei L ja todennäkösesti myös heihei E jotka olisin toivonut saavani.

Mua harmittaa ja ärsyttää ja suututtaa äh.

Niin ja ettei tässä olis vielä tarpeeks angstia, niin mua ahdistaa se että mun pitäis lähtee opiskeleen. Tai siis ihan oikeesti, tottakai mä haluan opiskelemaan ja oman elämän ja näin poispäin, mutta

mä olen opiskellut 12 vuotta putkeen,
mä en todellakaan tiedä haluanko opiskella heti perään viis seuraavaa vuotta.
Entä jos tää tuleva vuosi onkin ainut hetki elämästä kun voin ottaa aikaa itelleni ja ajatuksilleni, entä jos tää on ainut hetki kun voin matkustaa ja nähdä maailmaa ja varmistua siitä mitä haluan loppuelämältäni?
Ja pahinta tosiaan on, ettei kukaan muu voi päättää näitä asioita. Kaikki antaa ristiriitasia neuvoja.
Samuli on ainut joka on valanut muhun sen uskon, että välivuosi ei tapa mua, ja että oon fiksu ja pääsen kyllä sitten sinne minne haluan, mutta että se vaatii todella sen että OIKEASTI haluan sinne.

En tiedä.
Nyt meen taas vajoamaan lukemisen loputtomaan kuiluun ja epätoivooni ja ryven siinä kaks tuntia, kunnes lähden laurin kanssa sen kaverin synttäreille, jossa kaikki varmaan kuittailee mulle siitä etten oo lukemassa ja joo iltapäivää vaan.

ps. tulipa tästä nyt pitkä ja angst ja kukaan ei haluu lukee tällasta ja ehkä hyvä niin.

If you should ever lose your heart

Ja tänään otin taas itseäni niskasta kiinni
alotin lukemaan alleviivauksia psykasta ja kirjoittamaan ylös tutkijoita ja niiden tutkimuksia ja koulukunnat yhdistän vielä niihin ja viikonloppuna kertailen vielä termejä.
En ehkä yllä parhaimpaani, mutta kunhan yllän tarpeeksi hyvään suoritukseen. Sen verran tsemppaan nyt. Samoin ton uskonnon kanssa.

Mua kummalla tavalla helpotti se että sain eilen olla ahdistunut ihan vapaasti ja sitten oli vielä joku, joka kuunteli ja piti kiinni ja silitti hellästi poskia, ei voisi paremmin olla.

Silti mua vähän pelottaa, kaikki on lukenut jotenkin niin paljon ja opiskellut ihan kamalasti, mutta mä olen jotenkin vaan kulkenut ihan unessa ja silmät kiinni ja pää pilvien yläpuolella ja kuvitellut että kyllä se siitä.
Mutta mulla on nyt viikko psykan kanssa vielä ja uskonnon kanssa kaksi viikkoa.
Ihmeitä on tehty ennenkin, kuten hissan kanssa.

Nyt vaan tosissani opiskelen. Reilu kaks viikkoa ja tää koko roska on ohi ja mä olen lontoossa tuhlaamassa rahaa.

ps. haluaisin katsoa oc:n mutta kun en ehdi tänään huoh, ehkä huomenna

helpottaa

sun kanssas mä olen paremmin kuin kenenkään kanssa aiemmin

breathe me

Miksi just sillon kun
haluaisi vaan olla

säälittävä ja rääpäle ja itkuisa ja ahdistunut ja käpertyä kainaloon ja pitää kiinni henkensä edestä ja kuunnella kun joku toinen hengittää rauhallisesti niin että itsekin rauhottuisi

niin
miksi just sillon pitää LUKEA
lukea
lukea
lukea

olla yksin

tehdä jotain kaavioita tutkijoista ja tutkimuksista ja olla vahva ja osaava ja hyvä ja paras

eikä tuntea iso painoa mahanpohjassaan

ja kyllä
nyt tuli se ensimmäinen ahdistuminen kirjotuksista ja se ahdistaa nyt niin että kirja ei pysy kädessä ja hengitys ei kulje ja vitsi tiesin tän perkele, menikin liian hyvin liian kauan

ja alan varmaan kohta itkeen kaiken kurjuutta
vaikka mikään muu ei oo kurjasti kun se että mulla ei ole motivaatiota yhtään ja oon lusmu ja huono

ja oikeasti mun asiat on ihan hyvin, tai ne on loistavasti koska tykkään siitä yhdestä liikaa ja se on paras poika ja tänään kun se kokeili onko mulla kuumetta koulussa ni olisin vaan halunnu pysäyttää sen hetken koska en halunnu et se joutuu meneen luokkaan ja mä suulliseen, mä olisin vaan voinut käpertyä ja olla säälittävä rääpäle ja itkee niin että sen huppari olis ollu laikukas, mut ei niin ei,

ja mua ahdistaa nyt että pilaan kaiken kirjotuksissa ja apua
mähän sanoin että tää tulee vielä
miksei tää vaan voinut pysyä poissa koska alan kohta itkee ja en oo itkeny ahdistuksesta yli kuukauteen ja en HALUA itkee nytkään koska haluan vaan olla jalat viis senttiä maanpinnasta irti enkä upota ton kirjakasan kanssa rotkoon.



Help, I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And, the worst part is there's no-one else to blame

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
I'm needy
Warm me up
And breathe me
- Sia

Hey, read my lips, cause all they say is kiss kiss kiss kiss kiss

Oon huomannut itessäni jotain muutoksia
tai en tiedä onko ne muutoksia
vai että onko ne aina ollu ja huomaan ne vasta nyt

mut mä oon tajunnu tässä lähiaikoina että mä liikutun kamalan pienestä
esim.
tänään kun olin töissä niin siinä oli vanhempi nainen ja sen kanssa down syndrooma- ihminen, ja mua itketti ja hymyilytti kun se oli niin sulonen kun se laitto hanskoja käteen kieli keskellä suuta ja oli niin hellyyttävän keskittynyt toimiinsa, että mun teki vaan mieli käydä halaamassa sitä.
Sitten seuraavaksi sellanen vaahtosammuttimen kokoinen napero sai mun sydämen pysähtymään, kun sillä oli vaaleat pellavahiukset ja hei, ruutupaita ja HENKSELIT ja se oli niin suloinen kaveri kun se viiletti kärryissä.
Viikko sitten itkin yhden biisin sanoja jotka lauri oli heittäny esille ja kun ne koski mua ni aloin itkee ihan hillittömästi, ilosta kylläkin mut nii.

Mä liikutun vaan aivan liian helpolla kaikesta nykyään, tai taas. Tai en mä edes tiedä enää, että onko tää tullut vasta vai oonko aina ollut vähän tällanen.
Sen vaan tiedän et hymyilen typerää hymyä lähes jokaiselle pienelle asialle mille voi hymyillä, et ehkä oon oppinu olemaan edes vähän "elämän pienet ilot"- ihminen? Sen kun tietäis.

Eilen mulla oli ensimmäinen ahdistus kirjotuksista, siis sellanen " en osaa mitään, en tiedä mitään äääääää" mut tänään sitä ei ollu enää.

Nyt menen syömään suklaata. Ja kyllä, lihoamaan.

minna kuittaaaaaa

baby i'm yours

Mä olen ollut tänään niin hyvällä tuulella
okei oon lukenut liian vähän ja ollut vähän lusmu kun on kova flunssa päällä vieläki mut hei päivää on vielä jäljellä runsaasti ni mä ehdin hyvin,
kävin jopa kirjastossa ja lainasin kaks ruotsinkielistä leffaa ja kirjan, " Bröderna Lejonhjärta". Nyt alko se opiskelu, uu.

Mun opiskelu katkes siihen kun lauri pyysi mut niille kun se emmin kanssa oli menossa, meinaat niillä oli hyppytunti ja sit ne meni liikkatunnilla pulkkamäkeen (oi kyllä, olen kade). Joo olen lusmu, mut totesin et kahden tunnin irtiotto kirjasta ei toivottavasti kaada mun kirjotuksia. Plus et kävin kaiken lisäks siellä kirjastossa.

Kun päästiin niille niin sen isoveli joka on intistä lomilla, tuli moikkaamaan ja kun emmin kanssa vietiin tavarat ylös niin lauri käski mut alas koska sen isoveli halus nähdä mut. Sit se kätteli ja käski mun pistää ton tontun aisoihin ja se oli itseasiassa tosi rento, vaikka oon luullu et se on vähän ärtysä, mut se olikin vaan lauri kokoo isompana ja siis tosi mukava.

Sit me tehtiin ruokaa ( lohkoperunoita ja lihapullia, niinkin vaikeeta ja erikoista, mut ne oli SENTÄÄN ikea-pullia ) ja niitten toinen koira on enemmän ruoan perään kun mikään olento tässä maailmassa, se kuulemma nukkuukin joskus pää ruokakupissa. Toinen vaan halus koko ajan uudestaan ulos, et ne on aika hurmaavii kyllä.

I'M HAPPY HAPPY HAPPY HAPPY.

Joo ja meidän yläkerrassa on musiikki muuten taas täysillä. Ja mun pinna on täysi, hankitaan noille kirjallinen varotus. Nyt on menny liian pitkälle toi touhu. Mä en kuuntele enää yhtään MIKAN FAIJAN BMW:N, PYÖRÄT PYÖRII UUDELLEEEEEEEEN tai KIMPALEEEEEEEE KUUUULTAAAAAAAAA, KIMPALE KULTAAAAAAAAAAAA.

Kiitos, mut ei kiitos.

let it be

Aika menee kauheeta vauhtia
koska hei
nyt on jo maaliskuun eka päivä

alle kuukausi ja mä olen vapaa
alle kuukausi ja mä olen lontoossa
alle kuukausi ja mun pitäis tietää mitä haluan tehdä

ja jos ajan vois pysäyttää ni tekisin sen nyt heti ja jäisin tähän.
Tiedän että mä pakoilen sitä isoa pahaa vastuuta ja päätöksen tekoa mut tällanen mä sitten kai vaan olen.

Olipa viikonloppu taas. Eka kunnon keskustelu, mä en itkeny, pisteet siitä, isosiskon synttärit, se on vanhus mut oli kivaa koska sen kaverit on sellasia et osan oon tuntenu aina ja niitten kans oli kiva viettää iltaa ja yks laitto viestiä vielä tänään et kiitos seurasta ja otetaan useemmin uusiks ja se oli tosi kivaa, koska niille oon aina ollu helin pikkusisko. Ja oon vieläki mut nyt ehkä vähän eri tavalla.
Nii ja oonaa koitti iskee joku varmaan 30vee mies ja noi oli kaikki ihan katkeria et ku ne näyttää kuulemma jo niin vanhoilta ämmiltä et ei kukaan enää hae tanssimaan. Että tällasta meidän 25 veet.

Mun tuli tosi huono ihminen- olo kun pidin tolle yhdelle perjantaina vähän puhuttelua siitä miten se ei voi purkaa ketutustaan meijän yhteen yhteiseen kaveriin (oli siis osa meijän keskustelua) , joka on ihan tosi herttanen tyttö. Ja puhuttiin siitä, eikä se tienny et miks purkaa siihen sen kaiken ja et miks ylipäätään on ollu vähän huonolla tuulella.
Mutta siis se huono ihminen olo tuli siitä kun sit se meni puhuun sille meijän kaverille, pyysi kuulemma anteeks ja selitti asioita ja oli sivulausessa sanonu suunnilleen että " en tiiä oikeesti et mikä on, koska mulla on maailman paras ja ihanin tyttöystävä, ja mulla on asiat ihan helvetin hyvin ja oon törkeen onnellinen."

Ja mä olin vaan valittanu, et tuli kyllä hyvä ihminen- olo. Mut sit ku kuulin ton kaiken ni menin pyytään anteeks, eikä se tajunnu miks ja huoh voi meitä.

On tosi pelottavaa välittää jostain ihmisestä tälleen.

ps. across the universe- let it be