heartbeats

Tänään oli turha ruotsin suullinen tentti,
ainut hieno asia kouluun menemisessä oli ihmiset ja se että sain uskonnon 4. kurssin kirjan lainaan koska omaani en löydä mistään, mikä ei todellakaan oo hieno asia.

Ostin myös kertauskirjan, pisteet siitä.

Tänään en enää lue, päätin että pidän vapaaillan koska mun nenä vuotaa koko ajan ja lukeminen keskeytyy kolme minuutin välein ja se turhauttaa suuresti.
Ehkä oon vaan kotona ja käperryn nojatuoliin ja luen jotain hyvää kirjaa tai piirrän aivottomana paperin täyteen kuvioita.
Tai sitten oon laurin & co kanssa, mut se on sitten toinen tarina jo.

Kuulostan ihan siltä et olisin pahalla päällä. Mutta mä en ole. VIELÄKÄÄN.
Etenkään kun se aasi taiteili eilen randomisti ja oli luova, kuten kuvasta näkyy.

Se on saanut mun pään ihan sekaisin ja varpaat nousemaan kattoon asti. Ja mä pidän tästä tunteesta kiitos vaan.

Mä nauran vaik kauheesti pelottaa
Olen lähellä niin ja mä lähenen vaan
Oi oi
Ei mä en voi

Oispa jo ensi viikko tai huominen
Oisinpa laiha ja paksutukkainen
Hei pää
Älä mieti mitään
- Maija Vilkkumaa

Let's follow the cops back home

Okei nyt alkaa hiipiä se tunne et entä jos en ehdikään lukee kaikkea tai entä jos en osaakaan oikeesti mitään vaikka luen luen luen ja entä jos, entä jos. Koitan vaan hengittää syvään ja takoo ton toisesta korvasta ulos kun toisesta työnnän sisään MINÄ OSAAN, MINÄ PYSTYN TÄHÄN- palikkaa. Alkaa kohta käydä pääkoppa ahtaaks jos totta puhutaan.

Tänään oli niin keväinen sää jotenkin et teki mieli heittää ballerinat jalkaan
mut ehei sit kuitenkaan.
Mut kesä tulee,
se tulee niin kuin se tulee joka vuosi ja se myös menee mutta ei ajatella nyt sitä.

Se yks lässytti tänään niitten toiselle koiralle kun ne leikki
ja se on väittänyt ettei koskaan muka lässytä niille
ja mua nauratti niin että lopulta se kostautu mulle kun meinasin tukehtua yskään. Mut nii, kiinni jäi.

Ja sitten on tapaus herra historia, jonka kanssa mulla palaa hermo ja käämi koska se kehtas alkaa kettuilemaan mulle, vaikka se tässä on se joka on mulle velkaa. Koitin pysyä asiallisena ja kilttinä, ihan totta yritin, mutta siinä kohtaa kun se meni siihen et oon aina ikuinen kakkonen, ( asiayhteys suunnilleen siis se että abi on jumalasta seuraava VASTA ja siks hänen ei tarvii maksaa velkaa, niinkuin hän itse totes ) mut paras oli tää veto etten kuulemma koskaan pääse huipulle ja plaaplaa olen huono ihminen, niin sit palo kiinni ja käänsin veistä haavassa ja totesin että onneks se on silti aina mua monissa asioissa jäljessä ja enemmän luuseri koska se ei osaa pitää huolta omista asioistaan eikä ihmissuhteistaan. Sit se hiljeni vasta, mut toisaalta sekin oli hetkellistä kunnes se alotti koko homman uudestaan. Ja se jakso sitäkin et mä en voi tietää mitä on kärsiä jostain asiasta, koska sen käsitys on et saan aina kaiken minkä haluan. Sen mielestä esim en voinut olla tietoinen että lääkärimaksut voi kirpaista tai että ne voi aiheuttaa loven budjettiin, tai että mä en varmaan edes fyysisesti koskaan kärsi mistään koska olen niin kylmä ämmä kun vaadin rahojani siltä takasin kun se on kipeä, huoh.

Mutta ainakaan mä en ollut se joka sit alotti välien pilaamisen.

Äh puh mut joo. Toikaan ei saa mua pahalle tuulelle, lähinnä mua huvittaa. Mulla on asiat hyvin ja elämä on kivaa kiitos aamen.

Ps. tää on mun mielestä tosi kauniisti sanottu:

"You can be as mad as a mad dog at the way things went. You could swear, curse the fates, but when it comes to the end, you have to let go. "

- the curious case of benjamin button

you were on my mind at least nine tenth of yesterday

Mua alkaa pikkuhiljaa karmimaan tää mun saamattomuus, tänäänkin oli tarkotuksena saksan suullisen jälkeen olla ihan tehotykki ja lukee kaks tuntia koulussa mut sekin aika meni sitten juoruiluks oonan kanssa. Mut ei, luin mä puol tuntia ennenkun se yks tuli häiritseen mua ja tökkiin mua ja mun kirjaa ja leikkiin mun viivottimella, plus et denis koitti siirtää muhun tietoa telepatian avulla ja jere käski mun selittää kaiken persoonallisuudesta että tällasta tänään.

Tasan kuukausi ja mä olen Lontoossa, kirjotukset on ohi ja mä olen toivon mukaan vielä onnellisempi, jos mahdollista. Mulla on silloin vaan aikaa ( niin joo ne pääskykokeet ) mut siis AIKAA. Saan käydä töissä, voin mennä istumaan kolmeks tunniks kahville tuntematta itteeni hyödyttömäks, voin katsoa sateisena päivänä leffaa kaverien kanssa, mä voin jopa kölliä laurin kainalossa viis tuntia potematta hetkeekään pahaa omaatuntoa siitä etten tee mitään hyödyllistä.
Jotenkin toi koko ajatus rauhottaa mua aivan järjettömästi kaiken tän suorittamispaineen keskellä.

Äh mun tekee mieli kölliä ja vähän pussailla ja hihitellä, ja se mitä mun pitää todellisuudessa tehdä on lukea monta sivua psykologiaa ja olla oppivinani jotain.

ps. söin tänään kaks laskiaispullaa, hups
psps. ihastuneet ihmiset osaa olla niin raivostuttavii, tiedän sen liiankin hyvin, et please forgive me
pspsps. mennään ehkä tänään pulkkamäkeen isolla porukalla, hihi

I'll be changing the moods

Tein äsken nopean laskutoimituksen, jonka mukaan totesin että oon ollut hyvällä tuulella tai ainakin lähes yhtäjaksoisesti onnellinen noin 26 päivää putkeen ilman kummempaa "perkele"-fiilistä missään välissä. Itkenyt olen vain onnesta ja elokuvissa liikutuksesta ja riehunut en oo varmaan kellekään enkä ole kauheasti kai kiukunnutkaan.

Ja siis se on kummallista
sillä ennen mä itkin viikottain ja kun olen vähän vuoristorataihminenkin,
niin en oikein tiedä pitäisikö nyt sitten pelätä että kohta tulee paha olo
vai luottaa siihen että kaikki muuttuu
ja sitten kun paha olo tulee
niin se onkin erilaista
ja itkukin on helpompaa eikä niin kamalaa

ja että sen kaiken alla on silti koko ajan onnellisuus ?

Pidin siitä miten me tänään luettiin lehteä ja juotiin kahvia isoista mukeista, se luki talous-osiota ja mä minne mennä-osiota ja me istuttiin vierekkäin ja molemmat keskitty omaan osioonsa ja sitten välillä harhautu antaan hajamielisen suukon toisen poskelle sen kummemmin asiaa miettimättä.

Mä pidän siitä miten me ollaan toistemme läheisyydessä. Mun on turvallinen olo, kerrankin.

"Life isn't measured in minutes, but in moments"

The curious case of Benjamin Button.
Mä en usein itke leffateatterissa, niinkun oon ennenki todennu, mut eilen itkin kuin vauva. Koko elokuva oli niin tyylikäs ja herkällä tavalla tehty, et meni yhdeks mun suosikeista heti. Toi on jotenkin kaunis elokuva, siinä ei oo mitään ylidramatisointia vaan se on just oikeanlainen. Surullinen, mutta siitä tulee hyvä mieli.
Se sai ajattelemaan elämää ja sitä miten loppujen lopuksi ajalla ei oo oikeesti niin väliä. Muutama vuosi sinne tänne, tärkeintä on hetket. Ja että ne hetket on kaikki sen arvosia. Ikä on yhtälailla vaan aikaa ja se on loppujen lopuks aika yhdentekevää kaikessa suhteessa.

"For what it's worth: it's never too late or, in my case, too early to be whoever you want to be. There's no time limit, stop whenever you want. You can change or stay the same, there are no rules to this thing. We can make the best or the worst of it. I hope you make the best of it. And I hope you see things that startle you. I hope you feel things you never felt before. I hope you meet people with a different point of view. I hope you live a life you're proud of. If you find that you're not, I hope you have the strength to start all over again. " - B.B

--
You have stolen my heart

Ja sä nauratkin niin paljon paremmin kuin muut

Ja mä nauran yksin busseissa ja kun kävelen kotiin ja kun olen kotona
eikä kukaan ihan tarkalleen varmaan ymmärrä että mikä mulla on,
mutta mä olen ehkä onnellisempi nyt kun oon ollut ainakaan puoleentoista vuoteen, tai jotain sellasta.
Ja mä voisin vaan hymyillä koko ajan ja pussailla ihmisiä poskille ja halailla niitä, mitä tää on, mun kuuluis olla ihan stressaantunut ja paniikissa kirjotusten takia mutta en ole, toisaalta viikon päästä tilanne on varmaan taas päälaellaan.

Ja oon lukenut neljä kirjaa psykaa ja kaks kirjaa uskontoo ja mulla on yhteensä enää viisi kirjaa plus kertauskirjat luettavana ! Joten elämä hymyilee ainaki nyt, mun on hyvä olla ja näen laurin pian ja se on valtavan hieno asia ja mennään kattoon jeren koiravauvaa ja sit sen jälkeen ollaan vaan kahdestaan hetki ja !

Ja peetukin harkitsee että se muuttais takas suomeen ja voi vitsi vieköön.

and I need you, like a needle needs a vein, like my uncle joe in oklaholma needs a rain

Ja flunssa senkun yltyy, koko pää ihan tukossa. Ja tänään töitä, huomennakin töitä ja oon lukenut tänään vasta 30 sivua ja pitäisi lukea vähintään sivulle 80 asti että pysyn lukusuunnitelmassa. Parasta on että mun lukusuunnitelmaan ei kuulu kielet ollenkaan. Jotain enkun idiomeja vois lukee ja sen lisäks jonkun kirjan enkuks ja ruotsiks mut siihen se varmaan jää kyllä sitten.

Reinvall tuli eilen mun seuraksi töihin ja juteltiin vaikka mitä, sen kanssa on niin hyvä jutella kaikesta kun se osaa aina vastata jotenkin fiksusti.
Mun pitäis varmaan varata viimiset ajotunnit ja teoria että saisin joskus sen kortin. Se vaan tarkottaa sitä et sit joudun oikeesti oleen kuskina ja oon tosi huono ajaja että se on sitten vähän riski ottaa mut kuskiks.

Flunssasta ja kohti hiipivistä kirjotuksista, jotka kohta varmaan muuten räjähtää naamalle, niin niistä huolimatta mä olen tosi onnellinen. Multa ei oikeestaan puutu yhtään mitään juuri nyt ja jotenkin vaikka tiedän että pian tulee se hetki että kaikki tuntuu kaatuvan päälle, niin tiedän että mä selviän kyllä, ihan vaan siksi, että oon selvinnyt niin monesti ennenkin, joten miksi tää kerta eroais niistä edellisistä mitenkään?

ps. flunssassa ärsyttää kaikista eniten se et nenä tulee niin punaseks ja naama kans ja vitsi voisinko vaan olla terve kiitos hei

Promise me tomorrow starts with you

Noniin ja nyt mulla on sitten flunssa, puhkes viime yönä. Kaikki tuntuu olevan kipeinä, mietittiin että jos perustettais kipeiden lukulomalaisten seura niin tarvittais joku tosi suuri mesta sitä varten kun ei muuten mahduttais kaikki.

Olen lukenut tänään vähän reilu 100 sivua ja olen ylpeä itsestäni, siitä huolimatta että olin Laurilla pari tuntia.
Sen oon huomannut, etten mä kenenkään muun pojan kanssa ole koskaan nauranut näin, eikä sekään kuulemma kenenkään tytön kanssa. Me saatetaan olla viis minuuttia kippurassa kun nauretaan jotain ihan älytöntä juttua. Mä pidän siitä miten se nauraa ja oikeesti voisko joku tukkii mun suun koska puhun siitä ihmisestä nyt koko ajan. Onneks oon kotona ni voin puhuu seinille ettei muut ihmiset tuu hulluiks.

Ja sun kanssa mä olen paremmin
sun kanssa mä tiedän mistä alan
mihin lopun
ja se miten sä olet siinä
etkä suostu päästämään irti

voisiko mikään olla enää paremmin

kiss me, oh kiss me

Oli penkkarit ja risteilyt. Ja oli kyllä parasta. Penkkaripäivä oli hieno, ei sitä ainakaan unohda koskaan. Show meni hyvin pieniä kommelluksia lukuunottamatta ja hauskaa oli kaikilla, rekassa huudettiin kaikkee mitä mieleen vaan juolahti huutaa, esimerkkeinä "vauva", "sakkolappu", "tabletti" ja näiden lisäks kaikki ikivihreät sai uudet sanat. Eka risteily oli vähän laimee mut toka pelasti sitten senkin.

Mä olen totaalisen ja auttamattoman menetetty tapaus ton yhden kohdalla. Mä en näe mitään syytä sille että miksi me ei oltais näin vielä kuukaudenkin päästä. Se miten se pitää mua lähellään ja suukottaa mun hiuksia, se miten sen silmät kirkastuu ja se sanoo et " arvaa mitä, mulla on idea" ja miten se heti siihen perään antaa pitkän suukon, oi voi.
Niiden toinen koira oli kipee ja se läähätti tosi paljon ja puhuin hetken niiden äidin kanssa siitä ja se oli tosi friikkiä jotenkin. Niiden isi on jotenkin kovin hymyilevän olonen, mut sille en puhunu kyl mitään.

Okei joo ja tiedän et taas hehkutan aika nopeesti mut joo. Oon aina ollu huono tunnistaan tunteitani ja siks puhun aina ennen ku olen varma mut nii. Mulla on koko ajan enemmän perhosia masussa ja mä haluun nyt luottaa siihen tunteeseen kiitos.

Vergess der rest der Welt, wenn du bei mir bist

Mulla on tänään saksan kuuntelu ja sen jälkeen abishow läpi sataviiskyt kertaa, toivottavasti se alkaa hahmottua kunnolla ja toivottavasti mä oppisin ne does your mother know sanat ja anniina kans, vähän ne on vielä hukassa mutta juu. Sitten illalla potkiaiset ja oletetaan että ne on hyvät, tyylillä ulos koulusta kiitos.

Olin eilen laurin kanssa kahvilla ja ostettiin sille kirjat ja sitten mentiin spontaanisti leffaan, jonka se muuten tarjos, aasi kun on. Leffa oli se revolutionary road ja se oli oikeesti loppujen lopuks puhutteleva, vaikkei siinä tapahdukaan silleen mitään.
Kivointa oli että pitkästä aikaa joku piti kädestä kiinni ja kun mä puristin lujempaa niin se puristi takas.

Tykkään siitäkin miten se pussaa poskelle ja hymyilee ihan hullun söpösti koko ajan.

ps. mä en koskaan oo näin aikasin koneella et mitä tää nyt sit on taas

standing on a rooftop

Okei ruotsin kuuntelu meni niin huonosti kun voi mikään mennä, en oo koskaan ollu noin huono kuuntelussa. Mua otti niin paljon päähän ja ottaa vieläkin kyllä mut olo helpottu vähän kun se yks tuli ja kaikkien nähden pussas mua. Siitä mä pidän, että joku on niinkin rohkea.

Koko päivä on mennyt ihan miten sattuu, showta tehdessä ja siitä tulee vielä hyvä. Rakastan noita ihmisiä, ne on parasta mitä kohdalle on voinut sattua. Me päätettiin vetää elämämme show ja se me tehdään. Toivottavasti.

Olen todella väsynyt. Huomenna menen etsimään irtoripsiä ja viimeistelen asuni yksityiskohdat. Nyt aion syödä pari suklaapusua.

ps. tulis jo huominen.

It's amazing how you can speak right to my heart

Huomenna alkaa taas kuuntelurumba, ja nyt siksi kuuntelen RADIO VEGAA, kun äiti on sotkenu ton toosan ja en löydä enää radio extremee !

Mutta mä olen onnellinen ja tyytyväinen ja mitä kaikkea voikaan ihminen tässä tilanteessa nyt sitten olla. Tai ainakin mä yritän olla onnellinen, vaikka päässä takookin se että en mä voi ihastua nuorempaan, en mä voi. Mutta sitten se ottaa mua kädestä kiinni ja hymyilee söpösti ja on kaikkea sitä mistä mä nyt pidän ja mä unohdan koko asian. ja se sanoo mua pikkumyyks koska se musta kuulemma tulee ekana mieleen että kivaa.

Päästään rekkaan ajeleen torstaina, jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee. Odotan ihan silleen vähän vaan. Sitä ennen on kyllä aivan kamalasti tekemistä ja mä varmaan saan hermoromahduksen mutta ei siitä sen enempää.

Syön aivan kamalasti karkkia ja söin äsken aurajuustoperunoita ja voi minua ja minun rakkauttani ruokaa kohtaan.

Ja me istumme selkä selkää vasten
puhallamme höyryä ilmaan
sinun lapaluusi painautuneena minuun

tunnen kaikki hengenvetosi
kuulen miten puhallat kuvioita ilmaan

minun sydämeni jättää taas lyöntejä välistä
enkä aivan vielä käsitä
miksi
taas
ja taas-

että mä tykkään, susta ( minä tykkään siiinustaaaaaaaaaaa )

Oltiin maalaamassa tao:ssa niitä abilakanoita jotka tulee rekkaan ja saatiin liian vähän aikaseks mut on toikin alku. Huomenna menen iskälle ja sunnuntaina on harkat, ma, ti ja ke menee koulussa, kakkoset saa nauraa meitä taas kun ei lähdetä kulumallakaan vaikka olis lomaa.

Mut pitkästä aikaa se kouluun meno maistuu ihan kivalta, just sillon kun se loppuu, ironista.

ps. mulla on perhosia masussa. tai nyt siellä on ruokaa. mut niin. on kuitenki.

psps. mulla on soinu toi rasmuksen rakkauslaulu päässä nyt ihan koko ajan, eilen tekstitaidonkokeessaki levy alko pyörii.

pspsps. pudotin kännykkäni maaliin ja pesin sen ja se toimii vieläki että pienet sille.

Dr. Jekyll is wrestling Hyde for my pride

Mä oon oikeesti mälsä ihminen.
En osaa ikinä päättää mitään, enkä sanoo ku ahdistaa vaan annan vaan olla ja sit siinä sattuu paljon enemmän kaikkia.

Mä ahdistun liian helpolla.

And my heads a mess

Mä en ymmärrä sitä että koulu on ohi, tai että huomennakaan mun ei tarvii mennä sinne, muuta kun vapaaehtosesti kuvaan abijuttuja. Että tällä viikolla mun on tasan kerran pakollista käydä siellä kun teen viimisen prelin.
Lupauduin taas jätskinmyyjäks cittariin nyt vaihtelevasti pariks vuoroks viikossa, ainakin tulee vähän tienestejä jostain.

En oikein tiedä, tänään mietittiin että hassua kun ei tarvii miettiä että " kesäloma loppuu sillon ja sit mennään kouluun", koska kukaan ei tiedä että kestääkö tää kesäloma vuoden vai sen kolme kuukautta vai kuinka kauan.
Luulin et olis niin vapauttava olo kun koulu loppuu oikeesti mutta jotenkin mä vaan tunnen että maailma rullaa mun yli ja mä katson pienenä lättynä sitä ihan rauhassa, mutta ahdistuen.

Tai jos se onkin sitä että mun pitää tottua ajatukseen? Tamon kanssa päätettiin et sit kun kirjotukset ohi ni me katotaan vaan leffoja aivottomina monta tuntia päivässä, ellei sitten oo töitä.

Kesällä mä haluan sinne provinssiin ja ruissiin, todennäkösesti dbtl myös. Mulla on pakko olla suunnitelmia, jotain mitä odottaa. Oonan kanssa puhuttiin äkkilähdöstä jonnekin ulkomaille myös. Sekin passaa mulle hyvin, en pistä pahakseni.

Täytyis osata päästää irti, päästää menemään. Antaa ton olemattoman tuulen viedä. Siinä mulla on vielä opiskeltavaa, etten oo tällanen kontrollifriikki.

ps. luin tänään 40 sivuu että pienet sille.