Flying over bus stops

Eilen meillä oli puolikas tyttöjen ilta ja tehtiin lämppäreitä ja syötiin kamala määrä kaikkee hyvää ja juotiin fresitaa ja oltiin niin girlie ja pidin siitä, mun tytöt <3. Puhuttiin siitä millasta oli joskus yläasteella kun tunnettiin tosi huonosti ja naurettiin ihan kauheesti ja katottiin vanhoja valokuvia ja äh oli kivaa.

Sain eilen ihan hullun kirjoitusinspiraation kun laitoin hiuksia, mulla oli muutenkin kiire mutta ne sanat oli pakko saada ylös joten oli juostava suunnilleen rauta kiinni hiuksissa kirjoittamaan ne.
Tänään menen Oonan kanssa kaupunkiin kun sillä on vierotusoireet kuulemma kun ei oo ollu kuukauteen kaupungissa, menemme siis vain KATSOMAAN vaatteita(............. ). Niin ja tietenkin syömään jäätelöä.

Katsoin äsken Waterloo Roadin koulun ku olin tallentanu ihan randomisti ja siinä oli järkyttävän kaunis kappale lopussa ja nyt mä fiilistelen.

I belong with your arms wrapped around my neck
Your lips glistening in the light
Awesome headlights passing by

Hold thought, I hold the thought
Walking back towards your house
Raindrops bouncing off the leaves
Down to our September kiss

Flying over bus stops and playgrounds
I'm here
Soaked right to the core
Stay here forever
I'm safe with you

If the words I've ever wrote
On the backs of envelopes
I could fold to paper planes
I would fly them through your veins
Helicopters overhead
Wide awake at 3am
Now the ink runs to your heart
And you know just how I feel

- Athlete

toi biisi saa mut värisemään, saa aikaan sellasen kaipauksen, etten tiedä edes mitä kaipaan. Ainut mitä tunnen on jotain sellasta, että jossain mussa on tyhjää ja se pitäis täyttää tai en koskaan ole onnellinen.
Mä en vain tiedä mitä se on, eikä kukaan oikein kerrokaan sitä mulle.

still stuck on rewind

Oon keksiny tänään kaiken korvaavan tekemisen ettei tarvitsis lukee uskonnon preliin;

- olen kehittänyt chilisuklaakaakaon
- keitin teetä ja katsoin ooceetä
- olin pulkkamäessä ( abi pulkkailee, kyllä vain )
- juorusin puhelimessa
- kokeilin ja sovittelin vaateyhdistelmiä ( teen sitä tosi harvoin )
- olen etsinyt hyviä biisejä
- maksoin Lontoon lennot ja käytin siihen sietämättömästi aikaa ( hei hei rahat )
- puhuin ihmisille joille en oo puhunu sataan vuoteen ( hyvä syy istuu mesen ääressä )

ja voi niin monta muuta asiaa.

Nyt taas teetä.

but baby
what if I'm just scared

Now we're stuck on rewind

Mun piti tänään tulla kotiin, katsoa OC x 4 ja sit selailla uskonnonkirjoja, mutta sit puhuinki Hennan kanssa tunnin puhelimessa ( samalla tein ruokaa ja vähän kaikkea muuta myös ) ja sit piti lähettää silja linelle sähköpostia ja sit rami soittikin ja puhuin senkin kanssa tosi kauan ( 40 min). Ja nyt oon ihan tiedoton taas, en jaksa lukea mitään, OC:t ajattelin kyllä kattoo.

Mua ei oikeesti nyt kiinnosta yhtään se et mitä preleistä tulee. Paniikki iskee varmaan sit ku saadaan tulokset, että kivaa jee. ( mietin että voikohan stressi mennä silleen yli et ei yksinkertasesti jaksa enää ees stressaa ja sit ei vaan kiinnosta enää mikään ? )

Mä haluan elämä.nyt takas, se rytmitti mun aikatauluja hyvin. Oli jotain minkä kanssa oli pakko laittaa aika riittämään. Tästä tuu yhtään mitään nyt.

Nyt OC.
Sitten uskonto ( yyyh )

PS. PLACEBO TULEE PROVINSSIIN JOU, mun siis ei pitäny mennä sinne mut mut hups tais käydä toisin.
Ehkä mä vietänki festarikesän.

mitä mä sitten teen

Niin mitä mä sitten teen kun en osaa olla paikallani ? Niin monta iltaa mennyt tota musajuttua tehdessä etten osaa ottaa nyt kirjaa ja keskittyä siihen mitä siinä lukee. Mä kaipaan sitä toimintaa, jotain muuta kun kirjoja ainakin.

Mä kaipaan sitä jatkuvaa naurua mitä harjotuksissa oli.

huoh

den sista dagen

Tänään oli mun viimeinen virallinen normaali koulupäivä lukiossa ikinä.
Ja musta tuntuu että just vasta alotin koko homman ja nyt yhtäkkiä mulla on jäljellä vaan prelit ja kuuntelut ja penkkarit ja ylppärit ja sit se on hei hei koulu jossa oon ollut sitten sen 12 vuotta.

Kamalinta on se etten tiedä mitä teen ens vuonna. Mä en todellakaan tiedä että olenko mä ehkä tampereella opiskelemassa vaiko katuojassa vaiko töissä vaiko onneton vaiko onnellinen vaiko olenko mitään ollenkaan.

Nyt mä olen onnellinen. Mulla on ollu elämäni kolme parasta vuotta tässä nyt ja yhtäkkiä mun pitäis siirtyä johonkin suuntaan, eikä kukaan tiedä et onks se parempaan vai huonompaan? Nyt just, kun mä väitän että oon aika pitkän etsimisen ja paikallaan pyörimisen jälkeen löytänyt itseni.( luin just psykaa ja identiteettikriisistä, jotenki jäi päälle ) Mulla on ekaa kertaa sellanen olo moneen vuoteen, että hei, tämä olen minä ja tällainen mun kuuluu olla. Tämä mä haluan olla. Mulla on itsevarmuutta paljon enemmän, siitä tytöstä joka ei koskaan halunnut mitään pahaa kellekään ja pelkäsi joskus sanoa mitä ajatteli ja koitti aina miellyttää, siitä on nyt kasvanut jotain muuta. Se tunne on vähän sellanen et ihan kun mun sisällä olis ollu siellä täällä tyhjää tilaa ja vähitellen ne paikat on täyttyny. En mä vieläkään halua mitään pahaa kellekään, mutta mä en enää pelkää sanoa mitä ajattelen ja nolostun hyvin harvoin enää mistään. Mä jännitän, mutta en enää samalla lailla. Mä uskallan irrotella ja olla, no, nii, vähän sellanen rämäpää sekoilija. Tarkottaako tää kaikki sitä, että mä olen vihdoin kasvanut edes vähän aikuisemmaks? Vai mitä tää tarkottaa, en mä sitä tiedä.

Tietty jaan mielipiteitä aika räikeesti. Mutta sen mä olen oppinut myös kestämään, vaikkei se vieläkään oo helppoa.

Mutta pelko mulla pysyy aina. Pelko siitä, etten tiedä tulevaisuudesta. Mä en halua tulla vanhaksi, enkä halua että kaikki ne ihmiset joista on kolmen vuoden aikana tullut mulle elintärkeitä, katoaa ykstellen ympäriltä kun lähdetään opiskelemaan vähän minne sattuu, vakiinnutaan ja eletään puolison kanssa symbioosissa pari vuotta.

Nyt menen haaveilemaan.
Ja etsimään kesätöitä.

Elämä.Nyt

OLIKO MEILLÄ MUKAVAA OLIKO ?


Oikeesti kerrankin voin sanoo, et se meni hyvin. Molemmat esitykset meni tarpeeks hyvin, niin et oon tyytyväinen. Ihmiset nauro ja itki ja sehän on kai tärkeintä? Ja mä päästin meneen, koska päätin et tää on se mikä vedetään kunnolla överiks jos vedetään ollenkaan.
Ja saatiin tosi paljon hyvää palautetta, mua alko itkettää kun meijän koreografi tuli sanoon et mun pitää jatkaa tota, etten saa lopettaa esiintymistä tai laulamista ja se tuntu niin hyvältä että oikeesti kouras sydämestä.

Kaikki oli mahtavia, voi jestas, KAIKKI OLI VAAN NIIN HYVIÄ. Ja niinhän se kai on et sen porukan takia tossa pysyy messissä, sen takia kaiken sen " olen pe, la ja su koulussa",jaksaa.

You just call out my name
And you know wherever I am
I'll come running to see you again
Winter, spring, summer or fall
All you have to do is call
And I'll be there
You've got a friend
- Carole King

se voisit olla sinä josta unta nään

Olin eilen 12 tuntia koulussa.
Fiilikset oli niin vuoristorataa, mutta mä totesin että mä olen oikeasti varmaan loppuelämäni vuoristorataihminen. Impulsiivinen ja teen kaiken nopeesti ja ajattelematta sen kummemmin. Mä en oo niitä jotka jää paikalleen vatvomaan, en ainakaan nyt.
Ensin oli epätoivo, sit tuli se et oltiin hyödyllisiä, sit tuli levottomuus ja tanssittiin auditorion pöytäriveillä, sit tuli voimattomuus ja väsymys, sit tuli hysteerinen nauru ja sit tuli epätoivo ja kiukku.

Ja tänään sama setti uusiks.

Ps. Tässä voi lähiaikoina tulla vakavia tykästymisiä vastaan.

tuulimyllyjä vastaan, täällä taistellaan

Ja mulla ei varmaan oo koskaan ollut näin räjähtämisvaarassa olevaa stressiä, tuntuu että puhutaan vaan minuuteista kun tää kaikki pamahtaa niin että maa tärisee. Oon ihan äärirajoilla ja jos tästä mennään läpi ilman että hajoon pieniks palasiks ni sit väitän et hyvin menee.

Onneks mulla on Henna, onneks mä voin sille soittaa. Ja sen poikaystävä varmaan inhoo mua ku aina angstaan ku 13-vee mut joo. Nää on näitä päiviä taas.

Maanantaina kello 21 osa tästä stressistä on historiaa. Tai sit se kasvaa vielä isommaks.
Nyt sit, tehdään niinku psykassa opetetaan; MINÄ PYSTYN TÄHÄN, MINÄ OLEN PARAS JA IHANIN JA PARAS JA JA JA. ( no joo huoh )

Hangen alla paine kasvaa
kestänkö
sen mitä vaaditaan
- Stella

ps. itkin hei ja mä just tänään luulin etten enää osaa itkee. Mut itkin ja nyt helpottaa.

naura mun kanssa

"Pidin siitä mistä kerroit
ihmisestä joka halusi muistoksi talon
pidän siitä miten kerrot
asioita tunteita"
-Dave Lindholm

Nauroin tänään niin paljon et tätä menoa oon saanu sellaset vatsalihakset ennen kesää, että kauhistuttaa. Emmi ja Lissu liuku hesessä ( ollaan paksuja, as always ) liukumäkeä alas ihan pokkana ja Emmi jatko kuntopiiriä vielä auton luona tekemällä käsilihaksia ym. kaikkea aktiivista ja toki eräs vanhempi herra koitti pidättää naurua muttei onnistunut kun Sonja repes nauramaan sitä naurua, joka kuuluu toiselle puolelle kaupunkia.

Joten mä nauroin tänään. Ja kuulemma virnuilin sellaista hymyä et näyttää just siltä et kuuntelen mutten todellakaan kuule sanaakaan, enkä ainakaan keskity sekuntiakaan siihen mitä muut puhuu.

Ja mulla on todella hyvä olla nyt. Okei mulla on kroppakriisi vaihteeks mut mun on muuten hyvä olla.

Ehkä tää elämä voittaa sittenki vielä tän vuoden aikana.
Siihen asti, mä ajattelin todellaki vaan virnuilla.

Nyt Sonja ja kahvi ja ah niin mukava abc.

have I found you

Voi niin unohdin ihan, käytiin lauantaina katsomassa Twilight ja oivoi. Mä itkin ku pieni lapsi, jestas, en mä itke koskaan elokuvissa noin. Ehkä se oli se musiikki.

Ei se ollu pettymys ees vaiks olin lukenu kirjan. Joku pisti sydämen pamppaileen silti.

mä haluan olla onnellinen
nukkua yöni niinkuin lapset
tuhista tyynyä vasten
mä tahdon olla onnellinen
pienistä asioista

mä tahdon olla onnellinen
ennen kuin kevät tulee

i'm moving fast

Hui ku kirjotan tänne paljon nykyään :o

Mä liikun eteenpäin vauhdilla. Kiidän suorastaan. Ja mä pidän siitä vaikka kaikki ei sitä ehkä ymmärtäis.
Kutittava tunne on tulossa.

Ehkä.

i'm so done with you

Ei ikinä enää.

Pettymys, pettymys, pettymys.
Oon kusipäämagneetti, todistetusti.

Oli kiva 5 tuntia koulussa tänään. Siis oli oikeesti tosi hauskaa. Väsyttää vaan aivan tajuttomasti nyt.
Luin myös psykaa. 20 sivua. Olen huono.

Oon tosi väsyny oikeesti. Parin tunnin päästä voi onneks mennä nukkuun. Jollen sit piristy wuhuu.

Tajusin äsken etten oo ollu ns."treffeillä" yli puoleen vuoteen. Mä tarviin nyt kipeemmin kun koskaan sitä et saisin mennä kahville ja istua vaan ja selittää asioita ihmiselle joka ei tunne mua yhtään etukäteen ja se kuuntelis ja sitä oikeesti kiinnostais mitä sille puhun. Haluun sen söpöilyn ja kutittavan tunteen kiitos.

so guess what

Kaikesta huolimatta mulla oli eilen niin hyvä ilta, että melkeen itkettää. Totesin et oon eläny pimennossa täysin ja et mua on pissitetty minkä on keretty mut eipä sillä enää väliä, se ongelma on onneks historiaa. Suututtaa vaan et oon niin tyhmä, enkä kyllä enää luota yhteenkään kakslahkeiseen ennenkun ne sen on todella ansainnu.

Mutta silti, mulla oli eilen hyvä olla ja se sama rauhallisen levoton olo vaan jatkuu. Myös treenit oli ihan hullun hauskat, energiaa oli enemmän kun laki sallii ja pää kestää.

Meidän frenchie on nyt kuukauden Suomessa ja voin kertoo, et kukaan ei oo niin herrasmies kun se on. Oikeesti siis, se avaa oven edes sen ihmeemmin ajattelematta asiaa, laittaa laukun syrjään kun tanssitaan ja vahtii niitä ku haukka samalla, jos joku vaan mainitseekin et on jano ni se hakee vettä, narikkaan jonottaessa se hakee sulle takin ja kun odotat autoa niin se seisoo ku tappi vieressä et oot turvallisesti kyydissä. Plus et se on aidosti kiinnostunu siitä et mitä sulle kuuluu ja sun asioista.

Että voisko parempaa kaveria saada?
Suomen miehet hoi, voisittekste ottaa vähän mallia pliis?

jotenkin tässä kaikessa on sittenkin järkeä

Aamu oli kamala, muuten oon ollu ihan varma et elämä jatkuu helpommin ku olisin kuvitellu ja et tää ei oo läheskään niin kamalaa ku olis voinu kuvitella et tää on. Oonko tunteeton paska kun mä oon tänään nauranu enemmän ku kuukauteen vai kertooko se siitä että olin ahdistuneempi kun tajusinkaan viimiset kaks viikkoo ja huijannu itteeni vaan tosi taitavasti? Vitsi sen kun joku kertois.

Mulla on huomenna koulua 10-19.30 asti. Huonossa tapauksessa jopa yli kahdeksaan. Kiva musiikkiteatteriprojekti. Okei meillä oli tänään ihan huippua ja niin mut mä joudun kouluun myös sunnuntaina. Ja joudun sinne myös seuraavan viikon viikonloppuna pe, la ja su. Koulussa on kiva asua<3

Joo ei mulla muuta. Tänään oli hyvä päivä, vaikken olisi sitä uskonut. Mä pystyn tähän. Mä tiedän et pystyn. Pakko pystyä.

joo.

tää onni ei oo pysyvää

Eikä meistä ollutkaan siihen kaikkeen.

Mä olisin halunnu jäädä loka/marraskuuhun ja siihen kaikkeen hyvään kun oli ja huoh mut on luotu oleen yksin täällä.
Nyt taas pitää opetella alusta kaikki.

Ainut mikä helpottaa on se et päätettiin asiasta yhdessä

mutta se mikä mua huolettaa on että miten mä opin olemaan ilman sitä
vaikka mua ahdistikin olla välillä

onko meistä toisiamme silmiin katsomaan

i'm not even laughing right now

Keskustellaan
keskustellaan

mistä keskustellaan

ai meistä
no selvä

mitäs tässä sitten
yksi kysymys

onko mitään meitä perkele mua ahdistaa

ps. tekstitaidon preli pissi ja mä ahdistuin sielläkin kunnolla ja miksi mikään ei nyt mene oikein eikä kukaan kaipaa mua yhtään enää vaikka tarvitsen sitä nyt että joku kaipais
miksi ei voi olla vaan marraskuu ja kaikki hyvin ja mun sydän täynnä onnea ja tunnetta ja lähes räjähtämässä

miksi mikään ei koskaan mee niin että olisin onnellinen kauemmin kuin vain hetken
mikä mussa on vikana ?

and you know nothing about it part 2

Mä en tahdo olla varavaihtoehto
en
mä tahdon olla se syy miksi herää joka aamu
ne kasvot jotka on mielessä viimeisenä kun nukahtaa

ensimmäisenä kun herää

tai ihan sama vaikkei mitään noista

mutta se mitä mun on oltava
on vaihtoehto numero 1

ainakin jo tässä vaiheessa.

and you know nothing about it

Ehkä musta ei sittenkään oo tähän kaikkeen nyt

mä en todellakaan tiedä

.

let's waste time

Tänään minna löysi taas kitaran.
Tai kitara mut.

Eniveis, soitin tänään varmaan tunnin vaikka piti lukee. Hupsis.

Mun to do list kasvo taas tänään, mut en ala listaan kaikkee. Tää sivusto menee varmaan tukkoon siinä tapauksessa.
Huoh, mä elän nyt sille ajatukselle et kahden ja puolen kuukauden päästä mä olen Lontoossa ( jos kaikki menee niinku pitää ) ja mä olen suorittanut lukioni loppuun ja oon melkeen hampaat kiinni jo valkolakissa.

Mun pää on ollu ihan täynnä kysymyksiä tänään; mitä mä teen tulevaisuuteni kanssa, olenko mä onnellinen vuoden päästä, olenko mä edes nyt onnellinen, mitä mä teen kun koulu loppuu, hajoaako kaikki käsiin, mitä mulle tästä kaikesta jää ?

Siis
mitä mä oikeesti teen tulevaisuuteni kanssa?

ps. musta ei oo hetkessä eläjäks, ei ainakaan tänään.

this is the story of johnny rotten

Nyt tuntuu taas se pieni stressi takaraivossa.

To do list ( tällä hetkellä ) :

1. Äikän teksitaito
2. Ruotsin tiivistelmä
3. Ruotsin esseet ( 3 kpl hyyyyiks liikaa )
4. Psykan 1. kirja, uskonnon 1, kirja keskiviikkoon mennessä luettuna ( not gonna happen )
5. Saksan yo-vihko ( huohhhhhhhhhh )
6. kirjotukset, kirjotukset, kirjotuksetkirjordlgkdfljbgdfljhbfkdoij

Mutta mä pystyn tähän. Pakko koska sit saan palkita itteni sillä et lähdetään lontooseen tyttöjen kanssa.

"It's better to burn out,
than to fade away "
neil young - hey hey, my my

sinusta sinuun

Ja kuka olisi uskonut
että mä kaikista tän maailman ihmisistä sanoisin, etten osaisi nyt olla ilman tota toista ihmistä. En enää tai en nyt tai jotain, mutta tiedän sen etten osais olla just nyt jos sitä ei olis, en nukahtais samalla tavalla hymyillen ja kiherrellen, en olis niin levollinen joka ikinen päivä kun sen kuva käy mun mielessä.
Minä kaikista ihmisistä, joka oon ikuinen pessimisti enkä olis uskonut että voin ihastua siihen, että voin tuntea näin paljon jopa.

Ja sitten yhtäkkiä,
mä löydän itseni pelkäämästä sitä, että entä jos se lähteekin mun viereltä,
niin mitä mä sitten teen?

ps. korjaan itseäni. Osaisin mä olla ilman sitä, tai oppisin siihen takasin, oi voi kyllä juu tietenkin, mutta kyse onkin siitä etten halua nyt oppia. Mä tykkään siitä että osaan olla sen kanssa. Tykkään siitä ajatuksesta, että mun ei ainakaan nyt tarvitse oppia olemaan ilman sitä.

so this is the new year

Huomenna lähden leirille ja pitäisi osata taas olla ihminen joka tietää jostain jotain ja jolla on ohjat käsissään ja voi voi voi.
Mun oli pakko pihistää paita tolta yhdeltä, sitten jos tulee ahdistava hetki, kun ei oo oikeestaan ketään tosi tuttua siellä leirillä, niin voin ottaa sen paidan esiin ja nuuhkia sitä tai öisin kuvitella että nukun turvallisen ihmisen vieressä.

Päätin että asennoidun tähän vuoteen ihan erilailla, koitan jättää sen kaikelle avoimeksi enkä jännitä asioita turhaan ja enemmänkin annan niitten sitten vaan mennä omalla painollaan, oli lopputulos mikä oli. Koitan olla tosi rohkea kaiken suhteen tai jotain sellaista.

Voitaisiin vain olla
eikä tarvitsisi kulkea yhtään
eteenpäin
taaksepäin

ollaanhan vain tässä
katsellaan miten päivä vaihtuu toiseen
ja taas toiseen

ei kiirehditä
ei ei ei

kuunnellaan sydämiä

ja kuinka veri kohisee käsistä jalkoihin
eikä pysähdy ollenkaan
ei ollenkaan-

ps. mua harmittaa kun telkkarista tuli tänään Cirque du soleilin se Corteo näytös, jonka kävin katsomassa seattlessa ja se oli hienointa ikinä ja olisin halunnu katsoo sen telkkarista mut sit missasin sen ja argh oon aina myöhässä.