parempia päiviä

Tänään mun on parempi olo.

Ja toivon että huomenna vielä parempi. Ja sitten taas sitä seuraavana vielä parempi. Ja mulla on ehkä vaan yks toive nyt uudellevuodelle. Se kuulostaa yksikertaiselta mut en tiiä onko se; mä toivoisin vaan, että 2009 olisi parempi vuosi kuin tää vuosi on ollut. Ihan kaikilta osin edes hitusen parempi.

ps. mua ärsyttää ihan kamalasti se että ihmiset ampuu noita raketteja jo nyt, ei voi olla niin hirveen vaikeeta odottaa yhtä vitsin päivää vielä.

"You were looking for the key for years,
but the door was always open"
- Aravind Adiga, the White Tiger

Mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen

Oon aina ollut sitä mieltä että mä olen ikuisuusihminen, että elän aina vähintään kuukauden edellä elämääni ja suunnittelen sen suunnilleen loppuun asti.
Nyt oon havainnu, että en oikeestaan edes oo, mä en osaa enää ajatella tulevaisuutta niin että oikeasti tietäisin että sellainen tulee. Tai tuntuu ihan siltä kuin suunnittelisi jonkun toisen tulevaisuutta, eikä omaansa. Ehkä sain yliannostuksen tulevaisuuden miettimisestä ja suunnittelusta ja nyt sitten elän senkin edestä hetkessä.

Musta vois tulla ennustaja, koska tänään kun mä aamulla heräsin, niin mä yksinkertasesti tiesin näkeväni juuri sen ihmisen, jota mun ei ole hyvä nyt nähdä yhtään ettei se sotke kaikkea taas mun pään sisällä, mä vaan tiesin että kun menen kaupunkiin niin se kävelee vastaan.
Ja niin se tosiaan käveli vastaan. Jännä fiilis.

Sitten pitäisi se uusivuosikin suunnitella, huoh, kun on kaverit ja sitten toi yks pöhkö ja ne pitäis sovittaa yhteen ja huoh. En tiedä mistään mitään äh.

Mua ahdistaa ekaa kertaa pitkään aikaan, enkä ymmärrä miksi apuaaaaa.

ps. luen hyvää kirjaa, the white tiger. olen huumassa siihen enkä tiedä edes miksi. ( yllättävää etten tiedä, mä en enää koskaan tiedä mitään )

will you skip a lesson with me

Hyppytunti ja sekin menee koneella olemiseen,
piti tehdä äikän tekstitaitovastaus mutta mä en vaan jotenkin jaksa,
mua väsyttää ihan kamalasti, väsyttäny nyt jo monta päivää ja tahtoisin vaan nukkua ja nukkua ja nukkua.
Mutta koulu ei anna oikeen periksi, on psykan esseetä, äikän esseetä x2, ruotsin tiivistelmää ja uskonnon aine.

Seuraavaksi musiikkia, sitten neljältä kotiin, uskonnon aine ja sit käpertyyn hetkeks sen yhden tontun kainaloon.

Ehkä tää päivä on sittenki ihan hyvä.

hope tomorrow starts with you

Havahduin tänään tajuamaan että on oikeasti joulukuu ja itseasiassa on jo pitkällä koko kuukausi ja mulla on YKSI lahja ostettuna.
Huoh.

Sit en tiedä mikä mun päätä ja silmiä vaivaa, tulee yhtäkkiä nykyään sellasta migreenisahalaitaa näkökenttään ja sit en nää kunnolla mut sit ei kuitenkaan välttämättä pää särje yhtään. Kerran se kyllä särki ja oli huono olo ja kaikkee, mut en tiiä sit nii. Jos tää on migreeniä ni sanotaanko että HOHHOIJJAA. Mä en mitenkään tarvitsis sitä nyt.

Mut oon kuitenkin onnellinen, tässä ihan paikallaan ja vaikka väärinpäinkin luulisin.

ps. toivottavasti joulusta tulee kiva

oh boy, you make me feel like, oh boy

Se on menoa nyt sitten

mua ei edes haittaa vaikka mulla on yskä
koska mä olen niin jotenkin onnellinen nyt

koska nyt
NYT
mulla on kaikki mitä tarvitsen

on katto pään päällä
ruokaa
vettä
sänky
ja kainalo johon voi käpertyä kun harmittaa

ja kerrankin mä koitan olla kiitollinen enkä vaan angstata.

jeaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa minspi kuittaa.

ja äänenikin on karannut

Mulle on tapahtunut nyt jotenkin ihan kamalasti pienen ajan sisällä, se on tosi outoa jotenkin.
Ykkösenä se että mä kirjotan sittenki saksan, miten, sitä mä en tiedä, mutta sinne se iskettiin yo-ilmottautumispapereihin, hupsis.

Oli pj-kurssin toinen osa, harmittaa kun kurssit loppuu jos porukka on niinkin hyvä kun meillä oli, mun tulee aina niin ikävystyny olo sen jälkeen. Ja melkein itkin kun tajusin että me ollaan hirveen vanhoja jo, meillä on kamalasti vastuuta ja kun se vastuu ei lopu vaan sitä tulee koko ajan lisää. Se oli kummallinen fiilis kattoo sellasta ihmistä siellä edessä jonka on tuntenu 12 vuotta ja käyny sen kanssa läpi kaikki tenavajumpat ja kuorohommat ja yhtäkkiä se onkin kauheen iso ihminen ja tietää että itse on myös ja huoh.

Niin ja mulla on nyt sitten se enterorokko vai mikä lie, onhan se kivaa juu, yleensähän se kai on lapsilla. Mutta ehei, jos on jotain mitä en oo vielä sairastanu, ni tottakai mä saan sen hetimiten.

Ja sitten, se yksi on sulattanut mun sydämen, se on pelottavaa, se on ku hyppäis pitkästä aikaa tutulta kalliolta veteen eikä tietäis että mitä uutta ja pelottavaa sinne alapuolelle on voinu kasaantua sillä välin.
Mut silti sitä hyppää vaan.
Kai?

ps. mulla ei oikeestikaan ole ääntä. Se on karannu. Toivottavasti routa ajaa porsaan pian kotiin.

joskus on kiva olla dramaqueen

Mutta mitä sitten tehdään kun huomaa, ettei kaikki olekaan niin kuin ennen,
mitä sitten tehdään kun huomaa, ettei kerrotakaan enää kaikkia asioita,
niin, milloin nauroi
itki
juoksi
huusi
söi pahaa ruokaa

mitä sitten tehdään?

Mä en halua olla vinkuja enkä katkera, mutta elämässä käy joskus niin että läheisimmistä tulee hyvinkin kaukasia. Ne pysyy kyllä lähellä, mutta ihan eri tavalla. Mä olen kamalan onnellinen silloin jos paras ystäväkin on,olenolenolen todella, mutta joskus se itkufiilis pistää silti, kun ei enää oo sitä sipinää ja supinaa jota joskus oli, sitä kun voitiin juoruta tunteja tylsistymättä, koska siitähän on ystävyydessä kyse.

Kärsin taas siitä samasta menettämisen pelosta.
Mutta, se ansaitsee olla onnellinen ja mä oon tänään dramaqueen, huoh ärsytän itse itseäni joskus niin paljon.

Onks se sitten niin että ystävät pysyvät, mutta ystävyys muuttuu siinä matkalla?

the things we miss the most

Miksi ikävöinti on oudoin tunne tässä maailmassa?
Tai siis ihan tosi, ikävään liittyy mun mielestä aina jotain hyvää, vaikka se tunne itsessään onki ihan kamala. Mä podin tänään taas jotain ihmeellistä tunnetta ja mietin sitten että onko se oikeesti ees ikävää vai jotain muuta?

Mua jotenkin pelotti tänään sekin että lukio hei oikeesti loppuu ihan pian ja kaikki lähtee omille teilleen minne sattuu, tulee uusia ystäviä ja vaan ihan parhaat vanhat pysyy, jos nekään loppupeleissä. Se on kauheen pelottava tunne, koska me ollaan tiivis porukka. Ei me nyt voida hajota, eieieiei.

Miehet HUOH. Ihan totta, nyt jostain se prinssi, vaikka sitten traktorin kyydissä mutta jostain se sais saapua auringonlaskua, tai vaikka nousua vasten. Oon ihan tuuliajolla, onnellinen ja epäonnellinen samaan aikaan.

And before you swim you gotta be okay to sink

Mutta entäpä jos mä en osaakaan hukkua, jos mä osaan vaan pysyä pinnalla,
ja sittenhän mä en koskaan opi edes pysymään siellä pinnalla oikein?

Miksi mä aina l u o v u t a n niin hirveen helpolla, yks herttainen katse ja kaikki on annettu anteeks, hallelujaa ja aamen. Pitäis ehkä opetella olemaan vähän vahvempi heikkojen kohtiensa kanssa.

Niin ja huomenna alkaa koulukin taas, mä en oo tehny mitään, en sitten yhtäkään tehtävää ja se on ehkä tosi huono juttu, mut toisaalta, tällanen mä oon, mitään koskaan saa ajoissa aikaseks ( paitsi tosi kivat jutut).
Ainiin ja se konserttikin on muutaman viikon päästä ja me ollaan vieläkin ihan alkutekijöissä, menis muuten mut tears in heavenissa on yks kohta jota mä en koskaan opi ja huoh olen huono. Kahden viikon päästä on yökoulu, sitä mä odotan.

Tää on taas niin tätä
mut life goes on ja niin edelleen ja niin edelleen

hey darlin' I feel so fine now

Oikeesti kaikki on nyt jotenkin kauheen hyvin
tai joo se uusvuos ottaa päähän pahasti
mut muuten oikeesti hymyilyttää vaan.

Ainut mikä nyt masentaa on huominen äikänkoe ( suomen kielioppii, hei jes) ja tekstitaidonvastaus joka on niin ruma että hävettää. Skarppaan sit joskus. Kai. Toivottavasti.

Lohdullista on se että ens viikolla on syysloma ja saa vaan olla koko viikon, plus että mennään laivalle ja vieraillaan vähän Tukholmassa. Sit on Studiamessut ja pääsen kerään taas äitin kiusaks kaikkii paperei ja ennen kaikkea niitä mahtavia ilmaiskyniä <3.
Sen jälkeen on sitten abien yökoulu ja välitehtäväleiri, wuhuu.

Pikkusen ahdistaa se että sunnuntaina oon täysikänen ja hui se on yhtäkuin vastuuta

minna kuittaa

you got a fast car

Sain tänään kuulla et hissa ei mennykkään nii huonosti, se meni itseasiassa aika hyvin
ja mun on jotenkin kauheen levoton ja samalla onnellinen olo, huomenna on viiminen koe, ruotsi IIK, mut mun motivaatio on aaaaaaivan nollassa.

Tunnin päästä taas autokoulun teoriaa, osasin viimeks ajotunnilla ajaa kupittaalta kotiin, wuhu. Mua ei yhtään nappais koulu nyt, onneks ens jakso on iha leikkimistä.

Mulla on perhosia masussa, ne lentää ihan kamalaa vauhtia ja välillä unohdan ne mut sit taas pian rutistaa mahanpohjasta.
Tykkään tästä fiiliksestä, olis hienoo jos tää pysyis kaks päivää kauemmin.

hui ui

ps. saksa on yhäkin kamala kieli

jos tahdot tietää mitä on ikävä

Eilen tuli tosissaan ikävä niitä ihmisiä jotka ei oo ihan lähistöllä,
kaikki joihin tutustu viime kesänä ja muutamaan muuhun. Oli tosi hassu fiilis, en tiiä miks tuli sellanen olo et NYT NE KAIKKI TÄHÄN HETI.
Tekis mieli tehdä joku reili jossa kävisin vaan kaikkien niiden ihmisten luona tai jotain,
en tiedä.
Onneks tänään oli taas aika normaali olo ja oon vaan lukenu ja tehny aikajanaa ja ollu pää niin täynnä historiaa ja ja ja ja perjantaina on enkun kirjotukset ja ääääääääääääääääääääää.

ps. david gray on vienyt mun sydämen

nostalgiaa

Oon varmaan kolme päivää fiilistelly kaikkii mahdollisii ysärihittibändei,
mm :

Backstreet boys
NSync
Five
Spice Girls

mut eilen palasin taas mälsälle 2000-luvulle ja totesin et Death Cab for Cutien uusin levy on hyvin ei-mälsä ja nyt kuuntelen vaan niiden "uusia" biisejä.

Hei kaikki on tänään tosi hyvin
eilen oli myös

jauiiiiiiiiiiiiiiii
minna kuittaa

Here comes the sun

Hassua ettei mulla ole oikeastaan mitään sanottavaa
jotenkin ihan kevyt olo ja samalla tosi raskas,
ihan omituista.
On hyvä ja ei ole
ja sitten kuitenkin on älyttömän hyvä olla.

Ihan rauhallinen ja sitten taas tekis mieli riehua vähän.

ps. ylppärit on liian lähellä

Honey honey, how you thrill me

Kävin eilen katsomassa Mamma Mian ja se oli ehkä paras musikaali (leffa) koskaan, tai ainakaan nyt ei tuu mieleen mitään muuta

nyt oon ihan fiilareissa ja kuuntelen biisejä tosta leffasta ja hui.

koska elämä on vain kun se on

Muistilista pitkäksi aikaa eteenpäin:

- opettele olemaan onnellinen pienistä asioista
- naura kerran viikossa niin että henki meinaa loppua
- ole usein, todella usein epäitsekäs
- ole harvoin, hyvin harvoin, mutta joskus, myös itsekäs
- lopeta katkerana oleminen
- opettele olemaan tyytyväinen itseesi
- muista kerran päivässä, ettei kaikki olekaan ihan niin huonosti
- ajattele ainakin yksi hyvä ajatus päivässä
- itke kun todella tuntuu siltä
- muista suuttua joskus kunnolla
- ole oma itsesi
- nauti niistäkin päivistä jotka on ihan kamalia
- muista unelmoida ( paljon)
- muista toteuttaa unelmiasi
- aloita eläminen tänään

kiitos hei

ja tämä on kesä

Hei oltiin vähän mökillä
muisti taas mikä kesässä on niin hienoa

kello saa olla hirvittävän paljon
eikä siltikään tule kylmä
voi istua laiturilla
kuunnella merta

vaikka järvet on mun juttu

ja sitten on ne ihmiset
hitsi vieköön

joskus tahtoo vaan olla nuori ikuisesti
eikä ikinä kasvaa yhtään
pitää nää ihmiset tässä jotka nyt on

ps. mun polvi sattuu vieläkin enkä mä tiedä mikä sitä vaivaa.

Kesä, eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
(Maija Vilkkumaa )

tuli se kesä kai sittenkin.

tahtomista

tänään taas tahdoin enemmän kuin mitään
olla taas in uk
maybe in london

olla vain ilman että täytyy miettiä

tahtoisin vaan pois nyt johonkin kauas
missä ei olisi ketään
vain vieraita ihmisiä
joille voisi puhua säästä

tai hiustyyleistä

ihmisiä joista voisi oppia pitämään
mutta niiden historiasta ei tietäisi mitään
olisi vaan huoletta

sitä tosiaan tarvitsisin nyt

"dirty little town on the thames is calling you away"
( Eskimo Joe)

pieniä hetkiä

Niitä pieniä hetkiä

itkeä toisen sylissä

ne ovat niitä kun tietää
ettei maailma kaadukaan niskaan

vaikka kaikki muu pettäisi
ja olisi yksi paikka johon mennä

ne ovat niitä pieniä
kauniita
hetkiä.

itkua

They say
time heals everything

but I'm still waiting
( Dixie Chicks)

kaunis kaupunki

hei hei lontoo

viikko ilman arkea tekee joskus hyvää
ei tarvitse miettiä kuka tekee aamuvuoron
tai iltavuoron
onko pehmistä tarpeeksi tilattuna
taikka jäätelöä muuten vain
taikka onko koneet vähän rikki

on vaan kamala määrä ihmisiä
on vain pieni tunne
"tänne tullaan vielä monesti uudelleen
ja uudelleen".

Hassua että briteissä tapaa enemmän australialaisia ( ne vainoo mua selkeesti) kuin brittejä,
ehkä mä sit sain brittikiintiön täyteen vuosi sitten.

Aussit oli kieltämättä hauskoja
oikeastaan ihan mainioita
eikä stressannu liikoja mistään

ne vaan oli ja otti kaiken irti kaikesta

ja niinhän sen kuuluis olla
eiks jeh?

"stress less"
mä lupasin
ja niin teen
vaikka,
tervetuloa kirjoituksiin lukeminen ja illat historian parissa

ja lontoo
voi englanti

you have my heart completely

epäonnea

Miten voi olla
että kun tosissaan oon odottanut jotain
odottanut että näkee ihmisen jota ei oo nähnyt vuoteen
ja ollaan suunniteltu varmaan viimiset kolme kuukautta

"niin sitten kun tuutte "into uk""

niin just sillon sillä on jokin konserttihärdelli
ja se ei pääsekään lontooseen käymään

ihan kysyn vaan,
että miksi näin ?


"A thousand miles seems pretty far
But they've got planes and trains and cars
I'd walk to you if I had no other way"
( hey there delilah, plain white t's )

ja juu ei sittenkään kävellä eikä junakaan kulje vaikka niinhän sen piti olla.
Konsertteja kun ei nyt voida laskea esteeksi.
Etenkään ku toinen soittaa siellä.

this is so wrong

tunteita

Sitä ei muista kuinka paljon on jotain ikävöinyt
ennenkuin se tulee huomaamatta takaisin lähelle

ehkei samalla tavalla

mutta juuri sopivasti
niin että olo on hieman hämmentynyt
ja samalla onnellinen.

kohtaamisia

Tapasin tänään kaksi australialaista nuorta,
olivat kovin huvittavia
vaikken heti uskonut että ovat muka Australiasta

tai siis ihan totta

kuka nuori tulee Suomeen palelemaan
tai no joo
onhan tässä viehätyksensä

sitten mä vasta uskoin
kun sanoivat

"see you later"
ja viimeinen sana juuri sillä tietyllä tavalla
kuin vain australialainen sen sanoo.

tahtoisin nyt pois suomesta

kiitos

Niin monta päivää

Tiedätkö,
viime keväästä syksyyn oli pitkä aika
ja kaikki oli hyvin
ja sitten yhtäkkiä kaikki olikin muuttunutta
vaikka kaiken piti tulla pysyvämmäksi

ja oikeastaan nyt olen pahoillani vain siitä
että kaikki ei mennytkään niin kuin piti

tai valehtelen
olen pahoillani monesta muustakin asiasta

niin kamalan monesta muustakin asiasta,

mutta ei siitä sen enempää.

ps. aina ei tahtoisi luovuttaa
mutta joskus se on parhaaksi
ja joskus se on vain pakollista.

Hiphei

Ja tänään mä päätin
että ryhdyn kirjoittamaan ajatuksiani

ja tänään mä päätin
että tahdon kertoa
niin monesta asiasta

niin
siitä että lontoo kutsuu 24:n päivän päästä
ja siitä että luin hirvittävästi historiaa tänään
ja siitä että ajatus ylppäreistä on kammottava

mutta niin
ihan vain jotta sitten tietäisitte
niin ihan siksi kerron.